torstai 11. elokuuta 2011

Miksi luonnollinen synnytys?

Ja mitä se oikein on? Omia ajatuksia ja kätilön näkökulmasta tehtyjä huomioita.
(Mainitsen jo aluksi että mielestäni kaikki saavat synnyttää miten haluavat ja lääkkeilläkin on hyvät puolensa tietyissä tilanteissa. Tämä kuitenkin muille asiasta kiinnostuneille.)

Tarkoitan nyt luonnollisella synnytyksellä synnytystä joka tapahtuu, paikassa joka luo naiselle turvallisuuden tunnetta, luonnon ehdoilla, synnyttäjän omaa kehoa kuunnelle sekä ilman lääkkeitä. 

Synnytys etenee parhaiten tutussa ja turvallisessa paikassa, jossa synnyttäjän on helpompi kuunnella omaa kehoaan ja rentoutua. Joissain lähteissä synnytystä verrataan seksiin, ja paljon niillä onkin yhtenäisyyksiä. Samat hormonit vaikuttavat kummassakin. Paikassa jossa et pysytyisi rentoutua seksiin, on myös synnytyksessä vaikea päästä rentoutumaan ja kääntymän sisäänpäin (kuuntelemaan omaa kehoa), tämä voi lisätä kivun tuntemusta tai vaikuttaa synnytyksen edistymiseen. On enemmän sääntö kuin poikkeus että säännölliset supistukset loppuvat tai heikkenevät synnyttäjän saapuessa sairaalaan. Vasta kun synnyttäjä sopeutuu uudestaan paikkaan synnytyksen edistyminen voi jatkua. Miksi kätilöt sanovat sairaalan soittaessa että yritä olla kotona mahdollisimman pitkään, se  on juuri siksi että siellä synnytys edistyy kaikista parhaiten.

Usein sairaalan synnytyshuoneet eivät ole kovin kodinomaisia vaan pelkistettyjä, karuja, huoneita joissa on kirkkaat valot. Miksi paikalla edes on väliä, eikö riitä että sairaalassa osataan asia ja toimitaan hätätilanteissa nopeasti? Otetaan esimerkki luonnosta. Harvat eläimet alkavat synnyttää (tai ylipäätään lisääntyä) ei luonnonmukaisessa ympäristössä ja jo alkanut synnytys keskeytyy jos eläin huomaa että sitä seurataan ja se ei tunne oloaan turvalliseksi. Miksi ihmiset olisivat poikkeus?

Suomessa ei ole juuri vaihtoehtoja synnytyspaikalle, se on joko koti tai sairaala. Muualla maailmassa on pieniä, kodinomaisia synnytyskeskuksia, joissa kätilöt vastaavat synnytyksistä. Ne ovat vähemmän laitosmaisia. Toivottavasti tällaisiä saadaan joskus Suomeenkin. Kotisynnytyksessä synnytys yleensä sujuu luonnollisesti ilman komplikaatioita ja sen takia niissä ei ole sen enempää äiti/lapsi kuolleisuutta kuin sairaalasynnytyksissäkään. Tämä tosin vaatii että synnyttäjän apuna on kotisynnytyksiin perhetynyt kätilö/lääkäri, joka tunnistaa riskit ajoissa. Sairaalasynnytykseen taas kannattaa ottaa mukaan  pieniä asioita jotka saavat sinut rentoutumaan ja jotka tuovat kodinomaista tunnelmaa, esim. musiikkia. Raskausaika kannattaa harjoitella eri rentoutumismenetelmiä, kun ne tulevat tutuksi niin rentoutuminen on helpompaa paikassa kuin paikassa. (synnytykseen valmistautumisesta tulee kirjoitus myöhemmin)

Jos siis paikka on sellainen että synnyttäjä voi rentoutua ja päästä tunnelmaan jossa on vain oma keho ja syntyvä lapsi ja muu maailma katoaa ympäriltä, keho käyttää omaa kivunlievitystään, endorfiinejä parhaalla mahdollisella tavalla. Synnyttäjä myös liikkuu tuntemustensa mukaan, ja tämä helpottaa oloa ja saa edistää synnytyksen kulkua.

Lääkkeet estävät elimistön omien kipua helpottavien edorfiinien erittymisen, eli kun lääkkeen vaikutus alkaa vähetä, kivut voivat olla paljon kovemmat. Lääkeellinen kivunlievitys lisäksi turruttaa naisen elimistön omat viestit ja estää vaistojen mukaan toimimisen, kuten liikkumisen. Useimmitenhan nainen vaistivarassa liikkuu niihin asentoihin jossa olo tuntuu helpoimmalta, nämä asennot ja liikkuminn ovat usein myös edullisimpia vauvan liikkumiselle synnytyskanavassa. Lisäksi ainakin puudutuksia käytettäessä synnyttäjällä on alkuun liikkumiskielto ja jatkuva sydänäänten seuranta joka vaikeuttaa liikkumista. Kaikki synnytyksen hoidossa käytettävät lääkkeet vaikuttavat myös lapseen, usein ei ongelmia tule, mutta nekin ovat mahdollisia.

Miksi siis suunnitella luonnollista synnytystä? (On hyvä muistaa että aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan)

Synnytys sujuu useimmiten hyvin, ilman komplikaatioita (jotka useimmiten ovat seurausta synnytyksen kulkuun puuttumisesta; lääkkeistä, kalvon puhkaisusta, oksitosiinitipasta, määräyksestä olla pitkällään yms). Syntyvä lapsi on virkeämpi synnyttyään. Äiti voi paremmin synnytyksen jälkeen ja toipuminen on nopeampaa. Imetys lähtee käyntiin paremmin ja maito nousee rintoihin nopeammin. Äiti kokee synnytyksen olleen "omassa valassa" ja on tyytyväisempi kokemukseena.

Tässä nyt tämän hetken ajatuksia, kirjotan varmasti aiheesta vielä lisää myöhemmin. Muiden asiasta kiinnostuneiden kannattaa tutustua kirjallisuuteen joten löytyy paljon englanniksi ja jo jonkin verran suomeksi. Tännekin tulee esille vielä lisää kirjasuosituksia.

6 kommenttia:

  1. Jeps. Näitä on hyvä kirjoitella ylös, pääset sitten lukemaan synnytettyäsi ja vertaamaan mielipiteitä :) Itse olisin ollut monestakin asiasta samaa mieltä, ennen kuin synnytin. Pidin sairaalaa juuri kliinisenä ja kolkkona, ahdistavana. Kuitenkin h-hetken koittaessa itse tunsin oloni ainakin monin verroin rennommaksi ja varmemmaksi juuri sairaalassa (missä tarvittava apu, niin minulle kuin syntyvälle lapselle, oli lähellä). Ja koska kivun hallinta lääkkeettömästi vaati kovasti keskittymistä, niin toisaalta en edes tiedostanut oliko "tapetit kotoisat ja lattialla millainen matto", vaan ihan olivat muut asiat mielessä.. :)
    Kätilönä varmasti tiedät myös sen, että juuri kätilön tehtävänä on synnyttäjän rentouttaminen ja "turvallisen" olon luominen. Koetko työssäsi ristiriitaa, kerran ajattelet sairaalaa kolkkona ja "huonona" paikkana synnyttää?
    Onnea tulevaan ja voimaa ponnistuksiin! :)

    VastaaPoista
  2. Kieltämättä tunnenvälillä riittämättömyyttä ja ristiriitaa kun en voi omassa työssä täysin toimia niinkuin haluaisin. Esim. synnytyssalissa toimivan kätilön on mahdotonta olla "riittävästi" asiakkaan tukena kun on muitakin synnyttäjiä (useimmiten) hoidettavana. Lisäksi toivoisin että kaikki synnyttämään tulevat olisivat siihen mielessä etukäteen valmistautuneet. Jos tullaan synnyttämään täysin asenteella "kyllä ne ammattilaiset sitten neuvoo" ei ainakaan ole mahdollisuutta kovin luonnonmukaisen synnytykseen, koska eteneminen ei silloin lähde naisesta itsestään.

    VastaaPoista
  3. Mä yhden synnyttäneenä kallistuisin enemmän siihen, että sen ensimmäisen synnyttäminen sairaalassa oli paras. Olin ainakin niin epävarma enkä yhtään tiennyt missä mennään. Supistukset sattuivat niin että kaikki keskittyminen meni siihen. Mitään ponnistustarvetta en missään vaiheessa tuntenut vaan kivuliaat supparit senkun jatkuivat...

    Nyt käydessäni ultrassa Tyksissä, ultraava kätilö myös sanoi siellä, että ensisynnyttäjillä se synnytys täytyy käynnistää tai avittaa nykyään aika paljon kun ei paikat ole kehittyneet tarpeeks, joten tulkitsin siinäkin, että ekan kanssa on vähän eri asia.

    Tän toisen kanssa olen paljon rauhallisempi ja varmempi, kun tiedän miten asiat etenevät. Yritän pysyä mieluummin kotona (esikoisen kanssa halusin jäädä sairaalaan) mahdollisimman pitkään mutta SILTI haluan kivunlievityksen kun sen aika on. Minulla ei kehon endorfiinit kyllä lievittänyt kipua, eikä tulikuuma suihkukaan (iho oli lähes palanut lopulta)... olen vaan niin kipuherkkä. Imetykset yms. - no sen alkamista ei edes huolehdi tällä kertaa:D

    VastaaPoista
  4. Iiris, hieno on että tiedän mitä synnytykseltä odotat ja toivot. Valmistautuminen auttaa :)

    Jännä että on ihan sairaalasta sanottu että ei ensisynnyttäjän paikat kehity tarpeeksi. On ne ekat lapset sieltä ennenkin tullut maailmaan, vaikka ei ole ollut lääkkeitä ja muita. Nykypäivän "synnytys on sairaus" ajatellun takia on vaan kehitetty nämä tuntirajat (missä synntyksen pitäisi edetä, joihin ensisynnytys harvoin uppoaa (tuntirajathan on laskettu synnytyksistä joiden kulkuun on puututtu, eli joudutettu). Normaali ensisynnytyshän voi kestää parikin päivää ja on silti luonnon näkökulmasta ihan normaali. Ekojen senttien aukeaminenhan voi kestää ja kestää.

    Sitten jos synnytys ei edisty, pitäisi miettiä mikä sitä estää, eikä heti jouduttaa lääkkeillä. Kyse voi olla naisen rentoutumisesta tai pelosta, mikä estää ruumista toimista parhaalla mahdollisella tavalla. Kätilän näkökulmasta tässä tilantessa on parasta jutella synnyttävän kanssa hänen olostaan ja tuntemuksistaan ja painaako mieltä jokin.

    Eikä ne edorfiinit kaikkeakipu viekkään pois, mutta helpottaa oloa sen verran että nainen yleensä pystyy pärjäämään.

    VastaaPoista
  5. Minulla meni siis 2 päivää, aina illalla supparit alkoivat ja puolenyön aikaan loppuivat. Kohdunsuu oli toisen päivän iltana edelleen sen 3 cm(?) auki (mitä oli koko ajan) eli mitään edistystä ei vaan tapahtunut. Pienen sydänäänet olivat vielä ihan ok, mutta kyllä ne antoivat käynnistysajan sitten jo kolmannelle päivälle (41+5). Valitettavasti sydänäänien takia sitten sitä oksitosiinia lopulta laitettiinkin (yäk! kamala kipu!) ennen varsinaista käynnistystä.

    Muuten kai noilla päivillä ei olis ollut mitään merkitystä, mutta kun lapsivedet oli menneet ajat sitten niin siinä kai on joku aikataulu? Jos olis pelkkiä supistuksia, niin pysyisin kotona ja olisin varmaan silloinkin pysynyt. Mutta käskivät tulla.

    En tiedä, miten nykyään on että kuinka kauan laps saa olla kohdussa vesien mentyä mutta ymmärrän kyllä että sairaalassa katsotaan että jos paikat eivät kypsy tiettyyn aikaan mennessä niin asiaa on autettava lääkkeellisesti.

    Mutta, jälkikäteen: Ensisynnyttäjänä en olis koskaan osannut "rentoutua". Se on niin järjetön mullistus omaan elämään etten usko rentona olemisen olevan mahdollista mitenkään. Nyt kun tiedän, mitä on tulossa niin suhtaudunkin asiaan vähän eri tavalla (vaikka edelleen pelkään niitä kipuja ihan hirveästi).

    Mutta meitä ensisynnyttäjiäkin on erialisia. Joku sanoo että supistukset vaan kutitti, toinen 2,5 kiloisen äiti sanoi että laps tuli melkein itsekseen ulos... minulla se oli työn, tuskan, hien, pelon ja kovan itkun takana.

    VastaaPoista
  6. Kyllähän se tosiaan on vähän eriasia jos on pelkkiä suppareita kun jos vedetkin on mennyt, siinä ei haluta kovin montaa päivää odotella ettei vauva (tai äiti) saa tulehdusta. Harvassa paikassa ne onneksi heti käynnistää vesien menon jälkeen, vaan odotuttaa sen pari päivää. Useimmitten synnytys kuitenkin siitä käynnistyy luonnostaan.

    VastaaPoista