Listasin vähän mitä yleisemmistä alkuraskaudenoireista olen kokenut ja mitä en (Jos et halua lukea intiimeja ja eriteasioita, niin älä lue tätä!)
Väsymys, unettomuus Monet valittelevat sitä tappavaa väsymystä ihan alusta saakka. Itse en ole huomannut olleeni väsyneempi. Tottakai aamuvuoron jälkeen väsyttää ja pitää ottaa päikkärit, mutta niin se oli ennen raskauttakin. Pärjän hyvin lyhyemmillä 6-7h yöunilla jos tankkaan parin yön päästä enemmän unta 10-12h. Tässäkään ei muutosta. Ihan alussa muistan että valvoskelin ja heräilin yöllä paljon, mutta nyt nukun kuin tukki yöllä (lukuunottamatta jokaöistä vessakäyntiä) ja olen aamulla levännyt ja virkeä.
Tiheä virtsaamisen tarve No äsken tuli jo mainittua yöllinen vessassa käynti. Ennen en koskaa käynyt öisin vessassa, mutta nyt se on jokaöistä, ihan alusta saakkaa. Yksikään yö tähän menessä ei ole ollut poikkeus. Päivisi ei pissitä yhtään sen useammin.
Vatsakivut Vihlaisukipuja on tuntunut alamahalla varsinkin sängyssä asentoa vaihtaessa. Ei kovasti.
Ummetus ja vatsan turvotus Lempiaiheeni vatsantoiminta :) tätä on tullut murehdittua alusta asti. Vatsa toimii edelleen säännöllisesti, eli ummetusvaivaa ei ole ollut, löysällä vatsa on ollut viikottain. Turvotus on ollut kamalaa alusta asti, ilmapallo maha vaivaa, eikä siitä pääse millään eroon. Samaan aikaan ilmapallo mahan kanssa ilmeistyi röyhtäily, useita kertoja päivässä on tunne että pitää röyhtäistä ja pikku röyhyjä tuleekin monta kertaa päivässä. Toisesta päästä en huomaan ilman pyrkivän ulos yhtään sen useammin kuin ennenkään.
Huimaus Ei ole huimannut
Rintojen arkuus Rinnat eivät ole olleet kamalan arat kun ne tukee hyvillä liiveillä, mutta iltaisin kun rinnat vapauttaa liiveistä niissä tuntuu heti kipua. Lisäksi nännin on jatkuvassa nöpötystilassa ja ne on arat. Froteepyyhkellä kuivatessa kevyt hipaisu jo tuntuu ihan kamalalta.
Mielialan vaihtelut Tätä pitäisi kysyä mieheltä. en ole ainaskaan itkeskellyt, mutta olen ehkä ollut hiukan herkemmin räjähtävä viime viikot. Lisäksi mielessä jatkuvalla syötöllä onni raskaudesta ja toisaalta pelko jos kaikki ei olekkaan hyvin.
Finnit Rv5-6 naamaan alkoi ilmestyä finnejä. Pieniä ja isoja sekä kunnon märkäpaiseita. Naama oli kuin milläkin teini-ikäisellä. Onneksi voin nyt huomata että viimeviikon jälkeen uusia isoja näppyjä ei ole enää tullut, olisiko vaiva jo menossa ohi :) Lisäksi jo ennen kuukautisten poisjäämistä huomasin että koko yläselkä oli täynnä pientä näppylää (ei finnejä) ja ne olivat ja pysyivät siinä viikolle 8-10 (en muista enää).
Pahoinvointi No tästä on tullutkin vähän jo kirjoitettua. Oksu ei ole lentänyt vaika alussa kuvotus olikin kovaa. Pahin kuvotus meni parissa viikossa ohi ja tilalle tuli niin sanottu iltapahoinvointi. Iltapäivisn ja iltaisin kuvotus on siis kovinta, ei auta syömiset eikä juomiset siihen, mutta aamulla on taas yleensä hyväolo. Kuvotuksen määrä on myös yhteydessä vatsanturvotukseen. Eli kun vatsa on pinkeimmillään myös kuvotus on kovempaa.
Mieliteot, hajut Jossain vaiheessa kahvinhaju vähän ällötti, mutta ei enää. Kahvia ja teetä en tosiaan ole juonut, muutamaa kuppia lukuunottamatta, ollenkaan nyt raskaana, vaikka teetä meni ennen monta kuppia päivässä. Mitään makeita herkkuja ei ole tehnyt mieli vaan jo pullien ja kakkujen näkeminenkin alkaa ällöttää. Enemmän tehnyt mieli rasvaista ja suolaista, mutta en voi sanoa että ne on himottanut.Oikeastaan mitään erityisiä himotuksia ei ole ollut, mutta on paljon ruokia joita ei vaan voisi ajatella syövänsä (vaikka ne on olisikin ennen maistunut.)
Nyt lähden anoppilaan ja sieltä tyttökavereiden kanssa mökkeilemään. Palailen ensi viikon alussa, jolloin on myöskin se eka ultra!
Alanis 11+1
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raskauspahoinvointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raskauspahoinvointi. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Loma
Kesäloma alkoi tänään! Suuntana on ensin isovanhempien luona viikonlopun vietto miehen kanssa. Olen tästä juurikin suuntaamassa junalle.
Raskauden suhteen kaikki on aika lailla ennallaan. Kuvotus on lähes poissa, yleensä illasta tuntuu ja eritoten nukkumaan käydessä. Ilmapallo maha on järkyttävän iso edelleen, helpottaakohan tää vasta kun tilalle tulee ns. vauvamaha?
Ultraan alle 2vko, ei malttaisi odottaa millään!
Alanis 10+3
Raskauden suhteen kaikki on aika lailla ennallaan. Kuvotus on lähes poissa, yleensä illasta tuntuu ja eritoten nukkumaan käydessä. Ilmapallo maha on järkyttävän iso edelleen, helpottaakohan tää vasta kun tilalle tulee ns. vauvamaha?
Ultraan alle 2vko, ei malttaisi odottaa millään!
Alanis 10+3
torstai 16. kesäkuuta 2011
Kuvotuksesta
Viikolla 5+6 alkanut kuvotus kesti pahinmillaan viikon, sitten se piti vähän taukoa ja nyt kuvotuksen taso on tasaantunut, ainakin viimepäiviksi. Aamuisin pitää edelleen äkkiä hammaspesun jälkeen sännätä hakemaan pari palaa ruisleipää (miellellään tomaatilla ja juustolla varustettuna) ja nauttia ne sohvalla lähes pitkällään, vaikka leipää ei millään meinaa saada kurkusta alas. Tämä on kuitenkin ainoa mitä aamuisin edes vähän tekee mieli. Kuvotusta ei tämän jälkeen sitten taas tunnukaan. Iltapäivästä kuvotus alkaa tuntumaan yleensä syönnin jälkeen (kummallista?) mutta katoaa taas uudestaan kunnes illalla sen taas tuntuu, söi tai ei. Nukkumaan meno on yllensä kurjaa.
Ei siis mitään ihan perus aamupahoinvointi :)
Ilmapallo maha on edelleen kaverina, mutta pari kertaa cupltatonia kokeillut kun tuntuu että on räjähtämispisteessä. Sen kanssa kai ilmat "ulostautuvat" yöaikana paremmin kuin aiemmin, ja vatsa on olut hyväntuntuinen aamuisin. Toivottavasti mies ei saa mitään hajuhaittoja :D
Muuten olo on ennallaan, pahin ahdistus siitä onko kaikki varmasti kunnossa, on helpottanut. Nyt odotellaan vaan sitä ekaa ultraa joka on 13.7 :)
Alanis 8+2
Ei siis mitään ihan perus aamupahoinvointi :)
Ilmapallo maha on edelleen kaverina, mutta pari kertaa cupltatonia kokeillut kun tuntuu että on räjähtämispisteessä. Sen kanssa kai ilmat "ulostautuvat" yöaikana paremmin kuin aiemmin, ja vatsa on olut hyväntuntuinen aamuisin. Toivottavasti mies ei saa mitään hajuhaittoja :D
Muuten olo on ennallaan, pahin ahdistus siitä onko kaikki varmasti kunnossa, on helpottanut. Nyt odotellaan vaan sitä ekaa ultraa joka on 13.7 :)
Alanis 8+2
maanantai 6. kesäkuuta 2011
7+0
Aloitin blogin, koska on pakko päästä jakamaan kaikki ajatukset jonnekin. Vauva.fi:n foorumi ei tunnu tähän sopivimmalta, vaikka sielläkin käyn. Jos tänne sattuisi joku eksymään niin jätä ihmeessä kommettia :)
Meille tulee siis toivottavasti vauva tammikuussa 2012, jos siis kaikki menee hyvin. Mielessä kun vaan on ne kaikki pahimmat mahdollisuudet. Ehkäisyn lopettamisen jälkeen tulin aika nopeasti raskaaksi vaikka miehen seksihalutkin loppuvat samalla kun pillerit liuskalta (vaikka mies lopulta ehdotti olisiko nyt se aika), onnistuihin pääsemän sänkyhommiin ovulaation aikoina. 3kk yrittämisen jälkeen saatiin jo haalea plussa mutta menkat alkoi kuitenkin, vajaa viikon myöhässä. Seuraavassa kierrossa tärppäsi ja tässä sitä nyt ollaan.
Viikot hivuttautuu pikku hiljaa eteenpäin. Jännitys siitä onko mahassa oikeasti ketään kasvaa päivä päivältä. Viikon päästä olisi neuvola, mutta eihän sielläkään edes vielä kuunnella sydänääniä. Miten ihmiset oikeasti pystyy selviämään tästä viikkojen epätietoisuudesta. Okei toiset menee alkuraskauden ultraan, mutta eihän siellä näy kun pieni pallo. (Okei olisin halunnut mennä minäkin mutta mies oli sitä mieltä että odottellaan vaan sinne niskaturvokeultraan asti.) Harkitisin jo vakavissani että jos töissä vaikka hiukan ultraisin itseäni, mutta en usko että pystyisin tekemään tätä salaa työkavereilta (eikä se olisi reilua miestäkään kohtaan).
Pahoinvointihan mulla taisi alkaa 5+5. Kuvotus alkoi sängystä noustessa ja jatkui koko päivän, välillä hiukan parempi olo ja välillä kamala kuvotus. Ekat päivät taisin selvitä litkimällä omenamehua, kaiken muun söin väkisin. Iltaisin olo hiukan helpottui, mutta jostain syystä nukkumaan mennessä sängyssä kuvotus tuli takaisin. Oksentanu en ole VIELÄ kertaakaan, vaikka lähellä on jo ollut. Nyt eilinen oli erikoinen päivä kuvotusta ei tuntunut juri ollenkaan aamupalan jälkeen ja tänäänkin on ollut toistaiseksi hyvä olo. Toivon todella että ruisleipä oli minulle ihmelääke, sillä muuten ajatukset karkaa siihen että jos onkin mennyt kesken.
Onhan niitä muitakin oireita, selässä on näppylöitä ollut aika lailla samasta ajasta kun hedelmöittyminen tapahtui, ei siis välttämättä ole edes mikään raskausoire, mutta ei ne ole sieltä mihinkään kadonneetkaan. Naama myös kukkii, yleensä on siis iho todella hyvässä kunnossa. Edes teini-ikäisenä ei ole ollut näin paljon näppyä naamassa!
Mutta tämä tältä erää, luulen että palaan tänne vuodattamaan vielä lukuisia kertoja.
Meille tulee siis toivottavasti vauva tammikuussa 2012, jos siis kaikki menee hyvin. Mielessä kun vaan on ne kaikki pahimmat mahdollisuudet. Ehkäisyn lopettamisen jälkeen tulin aika nopeasti raskaaksi vaikka miehen seksihalutkin loppuvat samalla kun pillerit liuskalta (vaikka mies lopulta ehdotti olisiko nyt se aika), onnistuihin pääsemän sänkyhommiin ovulaation aikoina. 3kk yrittämisen jälkeen saatiin jo haalea plussa mutta menkat alkoi kuitenkin, vajaa viikon myöhässä. Seuraavassa kierrossa tärppäsi ja tässä sitä nyt ollaan.
Viikot hivuttautuu pikku hiljaa eteenpäin. Jännitys siitä onko mahassa oikeasti ketään kasvaa päivä päivältä. Viikon päästä olisi neuvola, mutta eihän sielläkään edes vielä kuunnella sydänääniä. Miten ihmiset oikeasti pystyy selviämään tästä viikkojen epätietoisuudesta. Okei toiset menee alkuraskauden ultraan, mutta eihän siellä näy kun pieni pallo. (Okei olisin halunnut mennä minäkin mutta mies oli sitä mieltä että odottellaan vaan sinne niskaturvokeultraan asti.) Harkitisin jo vakavissani että jos töissä vaikka hiukan ultraisin itseäni, mutta en usko että pystyisin tekemään tätä salaa työkavereilta (eikä se olisi reilua miestäkään kohtaan).
Pahoinvointihan mulla taisi alkaa 5+5. Kuvotus alkoi sängystä noustessa ja jatkui koko päivän, välillä hiukan parempi olo ja välillä kamala kuvotus. Ekat päivät taisin selvitä litkimällä omenamehua, kaiken muun söin väkisin. Iltaisin olo hiukan helpottui, mutta jostain syystä nukkumaan mennessä sängyssä kuvotus tuli takaisin. Oksentanu en ole VIELÄ kertaakaan, vaikka lähellä on jo ollut. Nyt eilinen oli erikoinen päivä kuvotusta ei tuntunut juri ollenkaan aamupalan jälkeen ja tänäänkin on ollut toistaiseksi hyvä olo. Toivon todella että ruisleipä oli minulle ihmelääke, sillä muuten ajatukset karkaa siihen että jos onkin mennyt kesken.
Onhan niitä muitakin oireita, selässä on näppylöitä ollut aika lailla samasta ajasta kun hedelmöittyminen tapahtui, ei siis välttämättä ole edes mikään raskausoire, mutta ei ne ole sieltä mihinkään kadonneetkaan. Naama myös kukkii, yleensä on siis iho todella hyvässä kunnossa. Edes teini-ikäisenä ei ole ollut näin paljon näppyä naamassa!
Mutta tämä tältä erää, luulen että palaan tänne vuodattamaan vielä lukuisia kertoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)