Lääkärillä

Koska supparit jatkuu aika muikeina aina kun jotain tekee, päätin jo viikonloppuna että saikkua pitää saada lisää. Töihin kun jos menee ei voi tietää onko kiire vai ei ja jos on kiire, ei voi omia töitään kasata muillekkaan.

Tk-lääkärillä käynti ei innostanut (kuulemma meidän terkkariin ei ollut sanut aikaa viime viikolla edes rytmihäiriöiden takia), joten tulin siihen tulokseen että varaan ajan yksityiselle saman tien, gynekologille tietty, että saa kohdunsuun tilanteenkin tarkastettua. (niin ehkä vähän kiinnosti kurkata myös sinne nahan sisäpuolelle, miten muru voi).

Joten tänään pistettiin sitten rahaa haisemaan ja käväistiin gynellä. Lääkäri oli vanhempi nainen, ihan mukava ja asiallinen. Sain rauhassa kertoa miten asiat on. Kohdunsuun tilanne oli ok, vaikka selvää kypsymistä siellä olikin tapahtunut. Kohdunkaulaa ei saanut enää käsikopelolla mitattua kun oli niin lyhyt, 3cm ultralla mitattuna (h20 oli uä:llä 6cm) ja pehmeä, ulkosuu sormelle auki. (h25 kiinteä ja kiinni).
Ei siis nyt kuitenkaan pelkoa ennenaikaisesta synnytyksestä, kunhan ottaa rauhassa, mutta veikkasi että ei yliaikaiseksikaan mene. Niin ja sanoi että tyypin pää on tosi alhaalla, senhän jo tiesinkin, kun maha "valuu" pystyssä aina tonne alas, niin että kohdunpohja tulee vaan vähän päälle navan.

Ultrattiin myös pikkuista, edelleenkään ei halunnut meille sukupuoltaan paljastaa, joten se nyt säilyköön yllätyksenä loppun asti (rakenne uä:ssäkään ei näyttänyt jalkoväliään). Painoarvioksi saatiin 1799g. Eli ihan keskikäyrille kuulemma asettuu. Siellä se heilui ja harjoitteli hengitystä.

Niin ja siis saikkua on nyt äitiysloman alkuun, totesi että ihan hyvä kun kohdunsuukin kerran jo kypsyy.

Huomenna sitten perus pissanäytteet ja muut neuvolassa :) Vähän jännittää mitä se hemoglobiini on (viimeksi 108), nyt kun vedetty joka päivä rautaa, mutta silti vaan hengästyttää enemmän joka päivä. Oisko laskenut raudasta huolimatta?

Alanis 31+6

Rakenne uä ja muita kuulumisia

Heippa, pitkästä aikaa. Aika kuluu tosi nopeasti, puolenvälin rajapyykki on jo ohitettu ja nyt on menossa rv 21+1.

Maanantaina meillä oli pitkään odotettu rakenneultra. Meidän pienokaisen rakenteet näkyi hyvin, tosin profiiliaan ei meille juuri suostunut näyttämään, pienen hetken ihastetltiin kun kaveri naukkaili lapsivettä. Kädet viuhui eteen ja asento vaihtui tiuhaan. Kovasti se siellä poikittain viuhtoi, potki ja nyrkkeili. Painoarvio oli huimat 385g. Sen on jo melkein kahden jogurttipikarin verran! Sukupuolen suhteen oltiin kovin siveellisiä, sillä pikkuinen piti jalkansa tiukasti ristittynä. Aiemmin jalkoja tarkastellessa olin näkevinäni häpyhuulet jalkojen välissä. Kun kätilö siirtyi sinnen uudestaan tarkastelemaan hän heitti saman arvion. Eli mahdollisesti olisi pieni tyttö tulossa! Tosin sanoi että niin varmasti ei nyt pieni jalkoväliään näyttänyt, että pistäisi päätään pantiksi. Jännitys siis säilyy osittain loppuun saakka. Luulen että joutuu kuitenkin jotain tyttövaatetta ostamaan jo ennen syntymää....Oma fiilishän mulla on ollut tytöstä, varsinkin kun maha on alkanut levitä sivuille päin :D

Mitäs muuta tänne? No niitä supistuksia edelleen tulee, ei onneksi sellaisen tahtiin että olisin huolissani. Kuitenkin useita päivässä, suuri osa jos makaan selälläni. Ovat edelleenkin sellaisia epämielyttäviä, mutta eivät kovin kipeäitä. Muuten kolotuksia on tullut. Rankan päivänä jälkeen töissä tai kerran kun siivosin kunnolla kotona särki koko kroppaa niin kamalasti. Erityisesti tuo alaselkä kipeytyy helposti.

Linea negra on selvästi nyt tummentunut. Tähän asti se on ollut vain häivähdys, mutta nyt alkaa olla hyvin selkeä viiva, joka kulkee häpykarvoituksesta napaan asti.

Pikku kaveri taas on viime viikkoina ihan villiintynyt, sellaista kuperkeikan heittoa ja muljuamista se on koko ajan että äitiä jo hirvittää jatkuuko sama meno syntymän jälkeen. Liikkeitä tuntuu siis selkeästi pitkin päivää asenossa kuin asennossa, mikä on hyvä, niin ei tarvitse huolestua. Ultrassakin todettiin sen minkä jo tiesin, istukka on takaseinässä, siksi liikkeet tuntui niin aikasin, selkeästi ja mieskin tunsi ne melkein heti vatsan päälle.

Verona pohdiskeli blogissaan unijuttuja. Mulla ei ole unet juuri villiintyneet raskausaikana, mutta niitä on selvästi enemmän. Lisäksi vauvaan/raskausteen liittyviä painajaisia on tullut nähtyä, vaikka yleensä en painajaisia näe juuri koskaan. Unen laatu on edelleenkin hyvä. Vaikka heräisin useammankin kerran yössä vessaan, nukahdan nopeasti uudestaan. En tunne (enkä ole koko raskauden aikana tuntenut) itseäni yhtään sen väsyneemmäksi kuin aiemmin, mutta nyt olen huomannut että vapaapäivinä kyllä nukun normaalia paljon pidemmät unet, jos kello vaan ei ole herättämässä. Eli on se unentarve näköjään vähän lisääntynyt.

Alanis 21+1

Nyt helpottaa!

Ultrassa on käyty ja siellä oli kaikki niinkuin pitääkin. Yksi tyyppi köllötteli siellä minun masussa ja heilutti kovaan tahtiin käsiä ja jalkojaan. Taisi yrittää nenääkin kaivaa yhdessä vaiheessa :D
Koko vastasi viikkoja, tyypillä oli pituutta 6cm. Tai oikeastaan koko vastasi viikkoja 12+3 kun nyt on menossa 12+1, mutta laskettua aikaa ei muutettu. Seulontoihin osallistuimme, niskaturvotus oli normaali, mutta riskisuhde tulee kotiin postitse.

Kyllä on paljon ihanampi olla kun tietää että siellä on joku ja se joku voi ainakin nyt hyvin :) Miehellekin konkretisoitui nyt että vauva on tulossa. Näytti olevan hänkin onnellinen.

Alanis 12+1

7+0

 Aloitin blogin, koska on pakko päästä jakamaan kaikki ajatukset jonnekin. Vauva.fi:n foorumi ei tunnu tähän sopivimmalta, vaikka sielläkin käyn. Jos tänne sattuisi joku eksymään niin jätä ihmeessä kommettia :)
Meille tulee siis toivottavasti vauva tammikuussa 2012, jos siis kaikki menee hyvin. Mielessä kun vaan on ne kaikki pahimmat mahdollisuudet. Ehkäisyn lopettamisen jälkeen  tulin aika nopeasti raskaaksi vaikka miehen seksihalutkin loppuvat samalla kun pillerit liuskalta (vaikka mies lopulta ehdotti olisiko nyt se aika), onnistuihin pääsemän sänkyhommiin ovulaation aikoina. 3kk yrittämisen jälkeen saatiin jo haalea plussa mutta menkat alkoi kuitenkin, vajaa viikon myöhässä. Seuraavassa kierrossa tärppäsi ja tässä sitä nyt ollaan.

Viikot hivuttautuu pikku hiljaa eteenpäin. Jännitys siitä onko mahassa oikeasti ketään kasvaa päivä päivältä. Viikon päästä olisi neuvola, mutta eihän sielläkään edes vielä kuunnella sydänääniä. Miten ihmiset oikeasti pystyy selviämään tästä viikkojen epätietoisuudesta. Okei toiset menee alkuraskauden ultraan, mutta eihän siellä näy kun pieni pallo. (Okei olisin halunnut mennä minäkin mutta mies oli sitä mieltä että odottellaan vaan sinne niskaturvokeultraan asti.) Harkitisin jo vakavissani että jos töissä vaikka hiukan ultraisin itseäni, mutta en usko että pystyisin tekemään tätä salaa työkavereilta (eikä se olisi reilua miestäkään kohtaan).

Pahoinvointihan mulla taisi alkaa 5+5. Kuvotus alkoi sängystä noustessa ja jatkui koko päivän, välillä hiukan parempi olo ja välillä kamala kuvotus. Ekat päivät taisin selvitä litkimällä omenamehua, kaiken muun söin väkisin. Iltaisin olo hiukan helpottui, mutta jostain syystä nukkumaan mennessä sängyssä kuvotus tuli takaisin. Oksentanu en ole VIELÄ kertaakaan, vaikka lähellä on jo ollut. Nyt eilinen oli erikoinen päivä kuvotusta ei tuntunut juri ollenkaan aamupalan jälkeen ja tänäänkin on ollut toistaiseksi hyvä olo. Toivon todella että ruisleipä oli minulle ihmelääke, sillä muuten ajatukset karkaa siihen että jos onkin mennyt kesken.

Onhan niitä muitakin oireita, selässä on näppylöitä ollut aika lailla samasta ajasta kun hedelmöittyminen tapahtui, ei siis välttämättä ole edes mikään raskausoire, mutta ei ne ole sieltä mihinkään kadonneetkaan. Naama myös kukkii, yleensä on siis iho todella hyvässä kunnossa. Edes teini-ikäisenä ei ole ollut näin paljon näppyä naamassa!

Mutta tämä tältä erää, luulen että palaan tänne vuodattamaan vielä lukuisia kertoja.