Synnytyskertomusta

Tästä tuleekin nyt pitkä raapustu, toivottvasti kiinnostuneet jaksaa lukea, mä en nimittäin jaksa miettiä mitä jättäisin kertomatta.

20.1

About klo. 8 heräsin siihen että pöksyyn lorahti jotain. Nousin vessaan ja totesin että vuoto oli niin etistä että eiköhän se lapsivettä ole. Alushousut oli siis kunnolla märät, mutta lakanalle asti vuotoa ei riittänyt. Toinen pikkuinen loradus tapahtui puolen päivän aikaan ja sitten ei mitään taas näkynytkään. Koko ajan toivoin että voi kun ne supistukset alkaisi, tiesin nimittäin että synnytys käynnistetään jos ei itse käynnisty veden menon jälkeen, minä kun toivoin synnytyksen luonnolista käynnistymistä. (Edellisestä illastahan mulla oli kyllä tullut kivuttomia supistuksia hyvin säännöllisesti 5-10min välein.)

Mies tuli töistä klo 15 ja lähdettiin käymään kaupassa ja kirjastossa. Tultiin kotiin kai joku 17.30 ja soitin silloin synnärille. Kätilö puhelimessa ei uskonut että kyseessä oli lapsivesi, kun sitä ei enää klo 12 jälkeen ollut tullut. Ohjasi kuitenkin tulemaan synnäriin klo 20 kun vedenmenosta oli 12h.

Synnärillä vastaanotossa odotellessa vettä sitten lurahti taas hiukan. Kätilö otti emättimestä streptokokki näytteen ja teki lapsivesitestin ja totesi että kyllä se lapsivettä on. Kalvoissa oli siis oletettavasti reikä ylempänä ja siksi vettä tuli niin vähän. Kätilö tutki kohdunsuun, tilannetta ei mulle sanonut mutta sormen sai hyvin vauvan päähän eli oisko vähän ollut edistystä aiemmista lääkärikäynneistä. Sitten otettiin tulehdusarvo ja käyrää ja toivotettiin tervetulleeksi aamulla klo 8.

21.1

Yö tuli nukuttua hyvin, kivuttomia supistuksia tuli entiseen malliin, mutta ei yhtäkään kipeää. Mies lähti aamusta vielä töihin ja minä synnärille. Ensin otettiin käyrää ja sitten sain odotella lääkärille pääsyä. Lääkäri taisi ensin ultrata, totesi että vettä on kohdussa hyvin (ei ollut ylläri kun vettä oli ulos tullut niin vähän ), vauva liikkui hyvin ja painoarvioksi sai 3,6kg. Samaa kokoa sai kätilö ja opiskelija arvioksi myös ulkotutkimuksessa. Kohdunsuu oli kaikkien yllätykseksi auki 3-4cm ja lääkäri totesi että voisin jäädä heti saliin oksitosiinitippaan ja kalvojenpuhkaisuun. (seuraavaan päiväänkään ei enää viitsinyt odottaa tulehdusriskin vuoksi) Lääkäri ja kätilö taisi nähdä mun naamasta että en oikein innostunut ajatuksesta, joten kätilö tarjosi että voisi antaa vyöhyketerapiaa aluksi. Klo 11 sainki sitten jalkakylvyn ja sen jälkeen kätilö hieroi akupisteitä jaloissa ja laittoi parit akuneulat. Tämän jälkeen lähdin vielä kotiin vähäksi aikaa. Söin ja menin nukkumaan.

Klo 14 tuli mies töistä ja alettiin valmistautua synnärille. Ei otettu vielä mitään mukaan, kun ei oltu varmoja mitkä suunnitelmat on. Klo 15 palattiin sovitusti synnärille.Kätilö otti meidät vastaan opiskelijan kanssa. Supistukset oli ennallaan (ei siis kipeitä) mutta jostain syystä säännölliset supistukset oli laitettu alkamaan klo 14.30? Kätilö oli sitä mieltä että nyt puhkaistaan kalvot synnytyksen jouduttamis mielessä ja en enää vastustanut tätä ajatusta, sovittiin että laitetaan oksitosiini vasta jos sitä tarvitaan. Klo 15.30 kätilö puhkaisi kalvot ja laittoi vauvan päähänä piuhan sydänäänten seurantaa varten. Otettiin käyrää ja mä pötköttelin sängyllä. (Oltiin siis jo synnytyshuoneessa). Mies lähti hakemaan kamppeet kotoa. Pikkuhiljaa alkoi supistukset vähän tuntumaan (synnytyskertomuksessa lukee että klo 17.20), enemmänkin selässä ja vähän tuolla nivusseudulla, ei kuitenkaan kovasti. Pomputtelin jumppapallon päällä jotta vauva painautuisi alaspäin ja luin huoneessa olleita lehtiä.

Klo 18 menin ammeeseen, koska myöhemmin en olisi sinne enää päässyt. Supistukset tuntui vähäisiltä tässä vaiheessa mutta ne tuli kuitenkin säännöllisesti 5-10min välein.Tunnin verran olin ammeessa. Amme oli aika pieni eikä siinä sanut niin hyvää asentoa kuin olisin halunnut. Vedessä ollessa supistukset tuntui kovempina, kun nousin pois tuntemukset taas vähän lieventyi. Mutta miehellekkin sanoin että pehmennetään ainakin sitten kudoksia sillä ammeessa lillumisella jos ei kivunlievityksenä toimi :) (ei sillä että olisin kivunlievitystä tässä vaiheessa vielä kaivannut.

Klo 19.15 Otettiin taas käyrää ja sain tipan käteen antibioottia varten. (lapsiveden menon vuoksi). Kohdunsuu on tässä vaiheessa 6cm auki. Supistukset tuntuu jo sen verran että mies käy säännöllisesti lämmittämässä kaurapussia mun selkään. Pomputtelen taas pallon päällä. Jossain vaiheessa käydään myös vähän kävelemässä osastolla, kun supistukset tulee mies painelee käsillä mun selkää. Klo 20 vaihtuu vuoro, uusi kätilö on mulle naamasta tuttu, vaikuttaa oikein mukavalta. Jutellaan mun toiveista ja mahdollisimman luonnollisesta synnytyksestä. Klo 20.50 Saan aqua-rakkulat (2kpl) selkään. Sattui niin helvetisti se pistäminen, mutta tehosi aika hyvin siihen selkäkipuun. Tässä vaiheessa aloin varmaan käyttää jo vähän ääntä supistusten tultua, se tuntui hyvältä. Aaa-ta huokailin, samalla hengitys pysyi rauhallisena. Tässä vaiheessa kohduu oli edelleen 6cm. Sain akupunktiota voimistamaan supistuksia ja helpottamaan oloa. Akuneulojen paikallaan olo ajan lepäilin sängyllä, mutta jo 15min jälkeen olo alkoi olla siinä aika kamala, joten piti päästä taas ylös.

Klo 21.55 kohdunsuu on 7-8cm auki. Supistukset selvästi kipeitä mutta pärjäsin ihan kivasti niiden kanssa äänenkäytöllä ja kaurapussilla selässä. Kätilö laittoin uudet aqua-rakkulat selkään. Vähän ajan päästä saan vielä uudestaan akupunktiota ja tämän jälkeen supistukset voimistui aika tuntuvasti. Ääni taisi olla jo aika kova kun supistukset tuli, mutta sain pidettyä sen aika matalana (ei mennyt kirkumiseksi). Mies on taas varmaan painellut mun selkää supistuksilla, tai pitänyt mua kädestä. Hyvin oli kyllä hengessä mukana! Klo 23.30 kohduun tilanne on sama ja vauvan pää ei vissiin kunnolla supsituksilla painunut kohdunsuulle ja se kohdunsuun reuna alkoi paksuuntua joten tässä vaiheessa laitettiin oksitosiinitippa tippumaan. (tutkimuksen ajan pitkällään olo oli muuten ihan kamalaa!) Supistukset alkoi olla myös sellaisia että tuntui että ei jaksa enää kauaa, joten pyysin ilokaasun. Sitä hönkäilinkin sitten sitten siinä sängyllä kun tuntui että selkää poltti niin paljon etten enää ylös päässyt. Ilokaasu ei tainnut juuri auttaa mutta li helpompi olla kun keskittyi siihen hönkimiseen. Ei tainnut mennä kauaa kun huomasin että välillä supsituksen tullessa keho lähti ponnistelemaan vähän. Klo 00.10 kohdunsuu olikin melkein täysin auki ja kätilö työnsi supistuksella viimeisen reunan vauvan pään taa ja sain ponnistella kun siltä tuntui. Kyljellään ponnistelin vähän, kokeilin nousta sängyn viereen seisomaan ponnistamaan, mutta tuntui että selkä ei kestänyt sitä joten kipusin takaisin sängylle.

Klo 00.30 aloin ponnistaa kunnolla, mutta supistuksilla ei tullut enää ponnistamisen tarvetta. Synnytyskertomukseenkin on laitettu että supistukset heikkenevät reilusti. Samalla alkoi myös vauvan sydänäänissä olla väähn häikkää sen verran että kone hälytteli ahkerasti. Piti alkaa ponnistaa puoli-istuvassa asennossa mikä oli alkuun aika kamala. Toinen kätilö tuli heti paikalle ja sain ponnistella jalat heidän kylkiään vasten. (lääkärillekin oli kuulemma soitettu käyrän takia, mutta oli sektiossa juuri silloin, jos olsii päässyt niin olisivat kuulemma tehneet imukupin). No minä ponnistelin niillä turkasen huonoilla ja harvoilla supistuksilla , aina supistuksen loppuun tuli pieni ponnistamisen tarve jolla sain vauvaa paremmin tulemaan, muuten mentiin pelkällä sisulla. Pää oli tulossa vähän väärässä asennossa ja jäi junnaamaan häpyluun taa pitkäksi aikaa. Toinen kätilö sitten rupesi aina ponnistuksilla tuki vauvan pyllyä ettei noussut uudestaan ja saatin se tulemaan. Lopulta lääkäri tuli sektiosta mutta sitten ei mennytkään kun kaksi supistusta ja tyttö oli vihdoin ulkona, jos ei olisi ollut niin se imukuppi olsii varmaan tehty. Vauva syntyi siis 1.28, joten aktiivisen ponnistamisen kesto oli 58min. Huh!

Kun näin vauvan niin mun ensimmäinen kysymys oli että paljonko se painaa kun näytti niin isolta. Kätilö snaoi että olisko 3.9kiloa. (No vaakahan näytti vähän enemmän eli sen 4150g). Sain tytön ihokontaktiin ja vaan ihasteltiin sitä miehen kanssa. Kumpikin taisi tirauttaa pienet itkut tässä vaiheessa. Vauva voi onneksi hyvin vaikka käyräkone olikin hälyttäännyt.

Mutta sitten alkoi se projekti istukka. Kohtu ei enää oikein supistanut ollenkaan ja istukka ei meinannut syntyä. Sain aika nopeasti supistavaa lääkettä peräpäähän ja toista suoneen ja istukkaa runnottiin sitten vatsan päältä tulemaan (oli osittain irti ja tihutti vuotoa koko ajan). Vatsa oli jo aika arka ponnistusvaiheen runnomiselta joten höngin ilokaasua samaan aikaan. Istukka syntyi onneksi lopulta kokonaisena. Vuotoa oli yhteensä 1600ml. Mies lähti vauvan kanssa pesuille ja minä pääsi tikattavaksi. (eppari piti leikata kun käyrä hälyytti). Tämän jälkeen sain vauvan takaisin kainaloon ja ruvettiin treenailemaan tissittelyä.

Verta ei tarvinnut mulle tiputtaa kun hemppari oli kuitenkin 91, suihkuunkin jaksoi mennä synnärissä sen jälkeen kun sain sitä samaa "hemohessiä" mitä ne hiihtäjätkin on doupannut :) Vähän kyllä siellä suihkussa heikotti.

Mitkä fiilikset? Hyvät vaikka kaikki ei mennytkään ihan niin kuin oli ajatellut (eikai ne koskaan mene). Oli oli kuollut pari päivää mutta mieli oli hyvä kun oli jaksanut niin hyvin. Mies tsemppasi mua ja kätilö tsemppasi tosi paljon ja niistä sain kyllä voimaa synnytyksessä. Varsinkin ponnistusvaihe oli ihan hirveä, sattui selkään koko ajan niin kamalasti ja tuntui vaan ettei jaksa, varsinkin kun pää ei pitkään aikaan liikkunut siitä häpyluun takaa. Muistan kun vaan hoin koko ajan etten jaksa ja jossain vaiheessa taisin myös laukauista sen perinteisen "mä kuolen". Olin tosi kiitollinen ihanista kätilöistä jotka oli riittävän napakoita siihen hommaan. Mutta olen siis hyvin tyytyväinen synnytykseen vaikka olihan se oikeasti ihan kamalaa!

(ps. vaikka vauva oli iso on lantiossa kuulemma hyvin tilaa. Siksi vauvakin oli tulossa vähän väärässä asennossa, tytön pääkin oli syntyessään ihan pyöreä. Toivotaan kuitenkin että ne seuraavat, jos niitä saadaan, ei kuitenkaan olisi ainakaan isompia kuin tämä.)

rakkaus

Pikkuinen neiti syntyi 22.1 klo 1.28. Strategiset mitat ovat 4150cm/ 49cm/ 35.5cm.

Palataan asiaan myöhemmin

Joko?

Aamulla heräsin lapsivesi lorahdukseen. Ei tullut paljon, mutta oli selvästi vettä. Pari kertaa lorauttanut sen jälkeen. Limatulppakin tuli äsken (osa tuli jo eilen).

Eilen illasta napakoita (kivuttomia) suppareita tuli alle 10min välein. Tänäänkin niitä on tullut, ei kyllä niin tiuhaan. Toivottavasti alkaisi vaan ne supparit nyt! Illasta soittoa synnärille jos mitään ei tapahdu :)

edit. klo 18.30: masennus iskee. Ei tuu kipeitä supistuksia, eikä sitä vettäkään ole tullut sitten aamupäivän. Ei tässä taida mitään tapahtua.

klo 21.45. Synnärillä käyty käyrällä. Lapsivettä tulee, vissiin korkealta kun vauvan päätä vasten tuntui kalvoja. Tulehdusarvon ottivat. Aamulla sitten uusi käyrä ja verinäyte jos ei ennen sitä käynnisty. Kunhan nyt käynnistyisi kun en sitä käynnistystä halua!

Synnytykseen valmistautuminen

Blogia lukeneet tietääkin että tähtään mahdollisimman luonnonmukaiseen synnytykseen. Mitään suurempia toiveita minulla ei ole synnytyksen suhteen. Aion olla kotona mahdollisimman pitkään, toivon että pääsisin kokeilemaan ammetta jos ajatus siitä synnytyksessä tuntuu hyvältä ja että pärjäisin ilman lääkkellistä kivunlievitystä, ponnistaa haluan asennossa joka sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Toive luonnonmukaisuudesta ja lääkkettömyydestä edellyttää valmistautumista, jonka olen aloittanut pikkuhiljaa, osan jo ennen raskaaksi tuloa.

Koska synnytystä verrataan joka paikassa maratooniin, teen niin minäkin. Maratooniinkin valmistaudutaan, niin miksei synnytykseen. Synnytys on ruumille ja mielelle iso ja rankka tapahtuma, joten etukäteisvalmistautuminen on tärkeää. Erityisen tärkeää se on jos haluaa pärjätä lääkkettömästi, omaa kehoa kuunnellen, tai jos on vaikka pelkoja synnytystä kohtaa. (Ensisynnyttäjistähän n. 95% käyttää jotain lääkkeellistä kivunlievitystä synnytyksessä.) Jos synnyttämään lähtee kylmiltään, valmistautumatta, asenteella että kyllä ammattilaiset sitten tietää, voi oman kehon tapahtumat/tuntemukset tulla sokkina. Ja kun kipuun ei ole valmistautunut ja esim. rentoutumista harjoitellut,  ei välttämättä hetkessä hoksaa miten sitä omaa oloa voisikin helpottaa. Synnytystä hoitava kätilö ei voi synnyttäjää hetkessä ohjata rentoutumistekniikoista yms. vaan voi usein vain hetken helpottaa synnyttäjän oloa.

Miten minä valmistaudun?
Alusta asti olen yrittänyt pitää kuntoa yllä. Työssä saan paljon liikuntaa, mutta kävelylenkkejä olen myös tehnyt. Erityisiä liikuntaharrastuksia minulla ei ennen raskautta ollut, enkä ole halunnut mitään uutta raskausaika aloittakkaan. Nyt saa nähdä miten loppuaika menee, kun supistuksia tulee lievässäkin rasituksessa.

Olen aloittanut "rentoutumishetket",  joiden aikana laitan rentouttavaa musiikkia soimaan. Rentoudun, keskityn hengittämiseen, venyttelen ja kuuntelen omaa kehoa ja pikkuista. Tällä hetkellä näitä on muutaman kerran viikossa, nyt tavoitteena alkaa ottaa päivittäiseksi tavaksi.

Olen miettinyt etukäteen millaiset asiat voisivat helpottaa oloani synnytyksessä ja harjoitellut erilaisia asentoja. Ja olen jutellut/tulen vielä monesti juttelemaan miehen kanssa siitä mitä toivo häneltä synnytyksessä.

Olen harjoittanut lantionpohjan lihaksiani (kuten tein jo ennen raskautta).Ja uskon että tästä johtuen olen välttynyt raskausajan virtsankarkailulta :)

Olen lukenut kasan kirjoja luonnonmukaisesta synnytyksestä ja raskaaudesta. Olen lukenut myös positiivisia synnytyskokemuksia. Lukemisen olen aloittanut jo opiskellessani kätilöksi, kun halusin vaihtoehtoista näkökulmaa siihen mitä koulu ja sairaala tarjosi medikalisoituneesta synnytyksen hoidosta.


Miten synnytykseen voi siis valmistautua?

Itseään voi valmistella synnytystä varten monin eri tavoin. Tärkeintä on löytää itselle sopivat keinot.

Liikunta on tärkeää. Synnytys edellyttää tietynlaista peruskuntoa. Tosin jos et ennen raskautta ole harrastanut juuri liikuntaa ei raskaana ollessa kannatta kovin rankkoja uusia lajeja aloittaa. Ennemmin tulisi lähteä vaikka kävelylenkeille tai käydä uimassa. Harrastuksina jooga ja pilates ovat loistavia, sillä kummassakin keskitytään kehon kuunteluun ja hengitykseen, niitä voi huoletta jatkaa synnytykseen asti ja liikkeitä ja hengitystekniikoita voi hyödyntää synnytyksessä. Oikeastaan kaikkia "tavallisia" liikuntalajeja voi jatkaa raskausaikana jos ne hyvälle tuntuvat ja kannattaakin jatkaa.

Venyttely valmistaa kehoa synnytykseen. Erityisesti venytykset kannattaa kohdistaa selkään (joka rasittuu  kun vatsa alkaa kasvaa), lihaksiin jotka tuntuvat kireiltä ja lantion alueen avaamiseen.

Raskausaikana kannattaa pohtia juttuja, mitkä saavat sinut rentoutumaan ja tuntemaan olosi hyväksi, niitä kannattaa hyödyntää rentoutusharjoituksissa ja synnytyksessä. Tällaisia voivat olla esim. musiikki, jokin juoma/pieni syöminen, puolison kosketus, jonkin ruuminosan hieronta, tuoksut, kylpeminen. Asiat mitkä saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi ja turvalliseksi erittävät elimistössäsi oksitosiinia eli "rakkaushormonia" joka edistää synnytystä ja saa endorfiineja (kehon omat kipulääkkeet) erittymään. Tästä syystä synnytystä verrataan usein rakasteluun, jossa jylläävät samat hormonit. Oksitosiinia erittyy erityisesti siis esim. suudellessa tai kosketellessa kumppanin kanssa, näitä kannattaa hyödyntää synnytyksessä.

Rentoutumisharjoituksia voi tehdä pitkin raskautta. Rentoumiseen voi yhdistää esimerkiksi musiikin. Harjoituksia jatkaessa jo musiikin soittaminen auttaa sinua rentoutumaan. Tärkeää on varata itselle hetkiä jolloin keskittyy täysin omaan kehoon, kuuntelee sen viestejä, keskittyy vauvaan ja  pyrkii tietoisesti rentouttamaan lihaksia, erityisesti lantionpohjanlihaksia.

Lantionohjan lihaksia kannattaa harjoittaa jo raskausaikana, sillä kun niitä harjoittaa, onnistuu myös niiden rentouttaminen helppommin. Perusohje lantionpohjan harjoituksille on tehdä tiukka supistus, jota pidetään yllä muutamia sekunteja ja 3x supistusta pidempi rentoutustauko, jonka jälkeen uusi supistus. Supistusta tehdessä kannattaa yrittää supistaa perä- ja emätttimenaukkoa sekä virtsaputken suuta ja "nostaa" niitä ylöspäin. Poikittainen vatsalihas (napa selkärankaa kohti) saa aktivoitua samalla, mutta pylly ja reidet tulisi olla rennot. Jos vasta aloittaa harjoittelua kannattaa kerralla tehdä aluksi vain pari supistusta esim kerran päivässä, pikkuhiljaa huomaa että jaksaa tehdä muutaman enemmän. JO kymmenellä supsituksella päivässä voi pitää olemassa olevaa kuntoaan yllä. Kannattaa muistaa myös kulkea hyvässä ryhdissä, sillä kun "korsettilihakset" ovat käytössä aktivoituu myös lantionpohja.

Lukeminen. Kannattaa perhtyä etukäteen siihen, mitä synnytyksessä tapahtuu. Synnytykseen valmistavia kirjoja löytyy paljon, myös suomen kielellä. Jos on kiinnostunut lääkkeettömästä synnytyksestä, kannattaa perhetyä kirjoihin luonnonmukaisesta synnytyksestä. Niistä saa hyvän kuvan siitä miten naisen keho on luoto synnyttämään ja miten kaikki voimavarat voidaan hyödyntää. Ylhäällä oli myös vinkkejä voimaannuttaviin synnytyskokemuksiin, niistä voi saada voimaa omaa synnytystään varten.

Synnytystä varten voi miettiä mielikuvia ja voimalauseita, jotka auttavat eteenpäin. Mielikuvaharjoituksilla voi nähdä esim. kohdunsuun avautumisen, lantionpohjan rentoutumisen ja vauvan alaspäin painumisen. Voimalauseet ovat positiivisia ja kannustavia, niitä voi miettiä etukäteen ja toistella itselleen synnytyksessä.

Synnytyssupistukset ovat voimakkaita, kivunomaisia tuntemuksia, mutta muusta tuntemastamme kivusta poiketen ne eivät kerro siitä että jokin olisi vialla. Supistukset kannattaakin vastaanottaa positiivisina, sillä ne vievät synnytystä eteenpäin. Supistuksen tullessa koko huomio kannattaa kiinnittää siihen ja samalla pitää keho rentona ja hengittää tasaisesti. Kuulostele miltä supistus tuntuu ja nouse supistuksen mukana ylöspäin ja huomaa kuinka tunne alkaa huipun jälkeen hiipua. Supistuksiin keskittyessä niiden kanssa pärjää paremmin, kuntele siis kehoasi ja supistusta. Kivun vastaanottamista voi harjoitella esim. venytellessä. Venytä jotain lihasta niin että saat lievän kivun tuntemuksen venytyksellä, keskity siihen ja rentoutumiseen, huomaa miten rauhallisella hengityksellä ja rentoutumisella tunne lihaksessa helpottuu.

Synnytystä varten voi myös hieroa ja öljytä välilihaa. Niiden on tutkittu vähentävän repeämiä synnytyksessä. Näistä lisää täällä.

Etukäteen kannattaa myös miettiä ja kokeilla erilaisia asentoja, missä voi esim. synnytyksessä rentoutua. Esim. kyykkimistä kannattaa harjoitella etukäteen jos sitä haluaa synnytyksessä hyödyntää. Tärkeintähän synnytyksessä on vaihdella asentoja ja liikkua, niin vauva pääse laskeutumaan parhaimassa asennossa lantioon. Kannattaa myös pohtia mitä synnytykseltä toivoo, esim. vedenkäyttö, hierominen jne. ja jutella niistä jo etukäteen kumppanin /synnytykseen tulevan tukihenkilön kanssa, jotta hänkin osaa auttaa synnytyksessä.

Esim. täällä vielä infoa synnytykseen valmistautumisesta. Synnytykseen valmistavia kirjoja löytyy aiemmista kirjoituksistani. Suosittelen myös tutustumaan aktiivinen synnytys ry:n sivuihin.

Laittakaahan kommentteja miten te valmistauduitte/valmistaudutte synnytykseen. hyvät vinkit otetaan vastaan!

Miksi luonnollinen synnytys?

Ja mitä se oikein on? Omia ajatuksia ja kätilön näkökulmasta tehtyjä huomioita.
(Mainitsen jo aluksi että mielestäni kaikki saavat synnyttää miten haluavat ja lääkkeilläkin on hyvät puolensa tietyissä tilanteissa. Tämä kuitenkin muille asiasta kiinnostuneille.)

Tarkoitan nyt luonnollisella synnytyksellä synnytystä joka tapahtuu, paikassa joka luo naiselle turvallisuuden tunnetta, luonnon ehdoilla, synnyttäjän omaa kehoa kuunnelle sekä ilman lääkkeitä. 

Synnytys etenee parhaiten tutussa ja turvallisessa paikassa, jossa synnyttäjän on helpompi kuunnella omaa kehoaan ja rentoutua. Joissain lähteissä synnytystä verrataan seksiin, ja paljon niillä onkin yhtenäisyyksiä. Samat hormonit vaikuttavat kummassakin. Paikassa jossa et pysytyisi rentoutua seksiin, on myös synnytyksessä vaikea päästä rentoutumaan ja kääntymän sisäänpäin (kuuntelemaan omaa kehoa), tämä voi lisätä kivun tuntemusta tai vaikuttaa synnytyksen edistymiseen. On enemmän sääntö kuin poikkeus että säännölliset supistukset loppuvat tai heikkenevät synnyttäjän saapuessa sairaalaan. Vasta kun synnyttäjä sopeutuu uudestaan paikkaan synnytyksen edistyminen voi jatkua. Miksi kätilöt sanovat sairaalan soittaessa että yritä olla kotona mahdollisimman pitkään, se  on juuri siksi että siellä synnytys edistyy kaikista parhaiten.

Usein sairaalan synnytyshuoneet eivät ole kovin kodinomaisia vaan pelkistettyjä, karuja, huoneita joissa on kirkkaat valot. Miksi paikalla edes on väliä, eikö riitä että sairaalassa osataan asia ja toimitaan hätätilanteissa nopeasti? Otetaan esimerkki luonnosta. Harvat eläimet alkavat synnyttää (tai ylipäätään lisääntyä) ei luonnonmukaisessa ympäristössä ja jo alkanut synnytys keskeytyy jos eläin huomaa että sitä seurataan ja se ei tunne oloaan turvalliseksi. Miksi ihmiset olisivat poikkeus?

Suomessa ei ole juuri vaihtoehtoja synnytyspaikalle, se on joko koti tai sairaala. Muualla maailmassa on pieniä, kodinomaisia synnytyskeskuksia, joissa kätilöt vastaavat synnytyksistä. Ne ovat vähemmän laitosmaisia. Toivottavasti tällaisiä saadaan joskus Suomeenkin. Kotisynnytyksessä synnytys yleensä sujuu luonnollisesti ilman komplikaatioita ja sen takia niissä ei ole sen enempää äiti/lapsi kuolleisuutta kuin sairaalasynnytyksissäkään. Tämä tosin vaatii että synnyttäjän apuna on kotisynnytyksiin perhetynyt kätilö/lääkäri, joka tunnistaa riskit ajoissa. Sairaalasynnytykseen taas kannattaa ottaa mukaan  pieniä asioita jotka saavat sinut rentoutumaan ja jotka tuovat kodinomaista tunnelmaa, esim. musiikkia. Raskausaika kannattaa harjoitella eri rentoutumismenetelmiä, kun ne tulevat tutuksi niin rentoutuminen on helpompaa paikassa kuin paikassa. (synnytykseen valmistautumisesta tulee kirjoitus myöhemmin)

Jos siis paikka on sellainen että synnyttäjä voi rentoutua ja päästä tunnelmaan jossa on vain oma keho ja syntyvä lapsi ja muu maailma katoaa ympäriltä, keho käyttää omaa kivunlievitystään, endorfiinejä parhaalla mahdollisella tavalla. Synnyttäjä myös liikkuu tuntemustensa mukaan, ja tämä helpottaa oloa ja saa edistää synnytyksen kulkua.

Lääkkeet estävät elimistön omien kipua helpottavien edorfiinien erittymisen, eli kun lääkkeen vaikutus alkaa vähetä, kivut voivat olla paljon kovemmat. Lääkeellinen kivunlievitys lisäksi turruttaa naisen elimistön omat viestit ja estää vaistojen mukaan toimimisen, kuten liikkumisen. Useimmitenhan nainen vaistivarassa liikkuu niihin asentoihin jossa olo tuntuu helpoimmalta, nämä asennot ja liikkuminn ovat usein myös edullisimpia vauvan liikkumiselle synnytyskanavassa. Lisäksi ainakin puudutuksia käytettäessä synnyttäjällä on alkuun liikkumiskielto ja jatkuva sydänäänten seuranta joka vaikeuttaa liikkumista. Kaikki synnytyksen hoidossa käytettävät lääkkeet vaikuttavat myös lapseen, usein ei ongelmia tule, mutta nekin ovat mahdollisia.

Miksi siis suunnitella luonnollista synnytystä? (On hyvä muistaa että aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan)

Synnytys sujuu useimmiten hyvin, ilman komplikaatioita (jotka useimmiten ovat seurausta synnytyksen kulkuun puuttumisesta; lääkkeistä, kalvon puhkaisusta, oksitosiinitipasta, määräyksestä olla pitkällään yms). Syntyvä lapsi on virkeämpi synnyttyään. Äiti voi paremmin synnytyksen jälkeen ja toipuminen on nopeampaa. Imetys lähtee käyntiin paremmin ja maito nousee rintoihin nopeammin. Äiti kokee synnytyksen olleen "omassa valassa" ja on tyytyväisempi kokemukseena.

Tässä nyt tämän hetken ajatuksia, kirjotan varmasti aiheesta vielä lisää myöhemmin. Muiden asiasta kiinnostuneiden kannattaa tutustua kirjallisuuteen joten löytyy paljon englanniksi ja jo jonkin verran suomeksi. Tännekin tulee esille vielä lisää kirjasuosituksia.