muutama sana tavarasta

Minä ja mieheni ollaan ostettu pimulle tosi vähän leluja. Muutama kirja on ostettu ja vauva-aikana pari sellaista klipsillä rattaisiin/kaukaloon kiinnitettänää helistintä ja yhden purulelun. Kirpparilta on tullut myös pari kirjaa ostettua. Itse olen askarrelut parit huopakuvat ja huopakehyksisen peilin. Lelukoriin on myös eksynyt isoista puuhelmistä tehtyjä kaulakoruja.

Mummot on valitettavasti olleet aktiivisempia. Mun äiti on ostellut kirpparilta leluja esim. brion pellen ja palikkalaatikon (näitä toivottiinkin). Miehen äiti on ostanut tollaisen muoviastiaston jossa on joku 50 osaa. Tästä en ollut yhtään innostunut, varsinkin kun toi sen meille ihan muuten vaan, hän on muutenkin halunnut paapoa tyttöä tuomalla aina jotain kun nähdään, mistä olen vähän näreissäni. eiköhän se lapsi rakasta mummoaan ihan ilman roinaakin.Mun sisaruksilta on peritty myös jotain leluja ja useammalla lapsella kiertänyt taaperokärry tuli meille. sitten sieltä sun täältä kertynyttä roinaa.

No joka tapauksessa meillä on tavaraa ihan liikaa, vaikka siis oiekasti ei olekkaan paljoa. Mutta kun eihän nuo lapset (ainakin kaikki jotka minä tiedän) tarvi leluja kun ne leikkii kuitenkin kaikella muulla. Pimu myös lukee paljon eli meidän n.10 kirjaa ei riitää mihinkään kun ne luetaan joka päivä monta kertaa.

Mun äiti tietää ja miehen siskolle ja äitille olen yrittänyt muistuttaa että ei turhia tavaroita haluta ja arvostetaan itsetehtyä ja kirjoja. Olinkin iloisesti yllättynyt kun joulupaketista paljastui pimulle itsetehty lorupussi ja mollamaija (miehen äiti), kirja (miehen sisko), pulkka (mun äiti, tätä toivottiin) ja meiltä pimu sai pari kirjaa. Ihanaa, toivottavasti joulut pysyy kurissa jatkossakin. Toivottavasti tuo anoppini vaan malttaisi olla kantamatta tavaraa meille niin paljon niin saatasiin ehkä pidettyä kurissa tavaramäärä.