Esitelläänhän täälläkin niitä vauvahankitoja (vaatteita) mitä olen jo ehtinyt tehdä. Näiden lisäksi meillä on siis jo äitin kirpparilta haalimia vaatteita paljon ja kun vielä saadaan tuttavilta vaatetteita pärjäillään alkuunsa oikein hyvin. Ehkä rakenneultran jälkeen kuitenkin ostan jotain sukupuoliväriä jos pieni jalkojaan siellä levittelee, mutta muuten alkaa omat vaateostokset olla aikalailla tässä (ennen vauvan syntymää). Kokohaitari ostetuilla on 50-68cm
Raidallinen body 62cm, lindex. Vaaleanharmaa ja -vihreä body 50cm, 56cm, h&m. Housut 56cm, h&m.
Bodyt 50 ja 56cm, housut 68cm, kappahl.
Unipuku, body ja housut 62cm, Tutta.
Ja haalari! Koko 62cm, lindex. Päällä fleece ja sisällä toppavuori. Tällä ja makuupussilla luulisi tarkenevan. Toivottavasti vaan pieni ei ihan pienimpänä synnyt niin halaari on sopiva. Jos taas ollaan niin isoja että tämä käy talvella pieneksi, voidaan käytä äp:en haalaria :) Hihat ja lahkeet saa käännettyä umpipussiksi ja oikea väri on vihertävämpi, ei noin turkoosi.
Ja pistetäänhän 20.viikon kunniaksi massukuvaa. Viikon päästä siis tasan puoliväli! (tuskin tosin syntyy la tai ennen :)
Miehen verkkareiden kanssa tuo notkoselkä oikein korostuu :) Mutta maha on tullut jäädäkseen. Mieskin ihmettelee miten se siihen yhtäkkiä ilmestyi :)
Mitäs muuten kuuluu? No olo on ihan yhtä hyvä kuin ennen raskauttakin. Flunssa on selätetty, vihdoin!
Murunen liikkuu joka päivä jo huimasti, parin tunnin välein tuntuu aina möyrimiset ja potkuttelut. Supistuksia tuntuu edelleen, osa kivuttomia, osa tuntuu (mutta ei selkeästi kipeitä). Ei onneksi tule kuitenkaan enää niin tihästi vaan silloin tällöin. Katsotaan mitä töissä tapahtuu. Ylihuomenna onkin sitten neuvola, niin voin siellä sitten kertoa taas jos supistuksia tuntuu tulevan.
Alanis 19+0
tiistai 30. elokuuta 2011
sunnuntai 28. elokuuta 2011
supistaa
Eilisestä asti supistelut hyvin ahkerasti. Eilen laskin yhden tunnin kun tuli kahdeksan, sitten iltaa kohden ne vähän rauhoittui, tuli niitä silti pari tunnissa. Yöllä aina vessassakäynnin jälkeen tuli supistus, muista en tiedä kun nukuin. Supistukset eivät ole kipeitä, mutta epämiellyttävän tuntuisia ja osaan liittyi lievää painontunnetta.
Kun tänä aamuna sama meno jatkui, eli supistuksia tuli n.4-15min välein, soitin Jorviin. Pari tuntia seurailtiin vielä suppareita ja sitten lähdettiin näytille.
Onneksi kaikki näytti olevan kunnossa. Kohdunsuuta oli pitkä pätkä ja kiinni näytti olevan. Pikkuinen myös liikkui ultrassa vilkkaasti (ja liikkeitä on kotonakin tuntunut edeltävään tahtiin eli parin tunnin välein). Nyt vaan odotellaan löytyykö tulehdusnäytteistä tai pissasta selittävää syytä ja toivotaan että nämä loppuu. Pahin huoli onneksi helpottui käynnillä, mutta en tiedä mitenpäin tässä pitäisi olla jos supparit vaan jatkuu ja jatkuu.
Alanis 18+5
Kun tänä aamuna sama meno jatkui, eli supistuksia tuli n.4-15min välein, soitin Jorviin. Pari tuntia seurailtiin vielä suppareita ja sitten lähdettiin näytille.
Onneksi kaikki näytti olevan kunnossa. Kohdunsuuta oli pitkä pätkä ja kiinni näytti olevan. Pikkuinen myös liikkui ultrassa vilkkaasti (ja liikkeitä on kotonakin tuntunut edeltävään tahtiin eli parin tunnin välein). Nyt vaan odotellaan löytyykö tulehdusnäytteistä tai pissasta selittävää syytä ja toivotaan että nämä loppuu. Pahin huoli onneksi helpottui käynnillä, mutta en tiedä mitenpäin tässä pitäisi olla jos supparit vaan jatkuu ja jatkuu.
Alanis 18+5
maanantai 22. elokuuta 2011
Imetyksestä
Tv5.ltä tuli äsken dokumetti imetyksestä, "rintamaitoa kouluikäiselle". Sama dokumentti on tainnut tulla aiemminkin mutta nyt katsoin sen kokonaan. Ohjelmassa kuvattiin eri perheitä joissa imetettiin eri-ikäisiä lapsia, 2 vuotiaista 7 vuotiaaseen.
Olen aina ollut hyvin imetysmyönteinen, minusta se on luonnollista. Minua ei häiritse vaikka joku imettäisi kaupan kassalla, ravintolassa yms. Luulen että periaatteet imetykseen periytyvät omalta äidiltä. Minua itseäni ei ole imetetty, yritetty on siinä onnistumatta. Itse voin siis kertoa kasvaaneni ilmeisesti ihan hyvin pullolla ja korvikkeella. Sisaruksieni kanssa imetys on onnistunut koko ajan paremmin ja äitini on imettänyt heitä pitkään. Nuorimmaista sisarustani hän taisi imettää 3-4vuotiaaksi. Tästä syystä en itsekkään suhtaudu kummaksuen "taaperoimetykseen".
WHO suosittaa imetystä kaksi vuotiaaksi, Suomessa yleinen suositus on vuoden ikään. Itse olen sitä mieltä että vuoden ikään imetys tuoa varmasti esille äidinmaidon edut ja hyödyt. Sen jälkeen imetys on vain plussaa. Pitkä imetyshän vähentää rintasyöpä riskiä, joten sen puolesta on varmasti hyvä imettää pitkään. En usko että kovin suurta ravitsemuksellista merkitystä äidinmaidolla on vuoden iän jälkeen kehittyneissä maissa, asia on ihan eri kehitysmaissa joissa lapsia imetetään pitkään ravinnon saannin turvaamiseksi.
Jos imetys on äidille ja lapselle luonnollista saa se mielestäni jatkua vuodenkin jälkeen, kunnes joko äiti haluaa sen lopettaa tai lapsi itse vieroittuu rinnasta. MUTTA kyllä minusta dokumentin 7-vuotias oli jo liian iso rinnalla. Dokumentissa tämäkin tyttö vieroittautui rinnalta luonnon ansiosta, hänen imurefleksinsä katosi eikä saanut enää imettyä rintaa. En oikein sanoa, missä raja minulla menee. Ehkä juurikin tuolla 3-4vuoden kieppeillä, kun siskonikin on lopettanut.
Itse toivon kovasti että imetys onnistuu ja olen kyllä valmis panostamaan siihen vaikka ongelmia tulisi. Tavoitteena olisikin tuo vuoden imetys, siitä eteenpäin en vielä tiedä, sen näkee sitten.
Kuka muu katsoi dokumentin? Minkä ikäinen on liian vanha rinnalle?
Olen aina ollut hyvin imetysmyönteinen, minusta se on luonnollista. Minua ei häiritse vaikka joku imettäisi kaupan kassalla, ravintolassa yms. Luulen että periaatteet imetykseen periytyvät omalta äidiltä. Minua itseäni ei ole imetetty, yritetty on siinä onnistumatta. Itse voin siis kertoa kasvaaneni ilmeisesti ihan hyvin pullolla ja korvikkeella. Sisaruksieni kanssa imetys on onnistunut koko ajan paremmin ja äitini on imettänyt heitä pitkään. Nuorimmaista sisarustani hän taisi imettää 3-4vuotiaaksi. Tästä syystä en itsekkään suhtaudu kummaksuen "taaperoimetykseen".
WHO suosittaa imetystä kaksi vuotiaaksi, Suomessa yleinen suositus on vuoden ikään. Itse olen sitä mieltä että vuoden ikään imetys tuoa varmasti esille äidinmaidon edut ja hyödyt. Sen jälkeen imetys on vain plussaa. Pitkä imetyshän vähentää rintasyöpä riskiä, joten sen puolesta on varmasti hyvä imettää pitkään. En usko että kovin suurta ravitsemuksellista merkitystä äidinmaidolla on vuoden iän jälkeen kehittyneissä maissa, asia on ihan eri kehitysmaissa joissa lapsia imetetään pitkään ravinnon saannin turvaamiseksi.
Jos imetys on äidille ja lapselle luonnollista saa se mielestäni jatkua vuodenkin jälkeen, kunnes joko äiti haluaa sen lopettaa tai lapsi itse vieroittuu rinnasta. MUTTA kyllä minusta dokumentin 7-vuotias oli jo liian iso rinnalla. Dokumentissa tämäkin tyttö vieroittautui rinnalta luonnon ansiosta, hänen imurefleksinsä katosi eikä saanut enää imettyä rintaa. En oikein sanoa, missä raja minulla menee. Ehkä juurikin tuolla 3-4vuoden kieppeillä, kun siskonikin on lopettanut.
Itse toivon kovasti että imetys onnistuu ja olen kyllä valmis panostamaan siihen vaikka ongelmia tulisi. Tavoitteena olisikin tuo vuoden imetys, siitä eteenpäin en vielä tiedä, sen näkee sitten.
Kuka muu katsoi dokumentin? Minkä ikäinen on liian vanha rinnalle?
Tyttö vai poika?
Kopion nyt taiheen Pinniltä kun hän blogissaan pohdiskeli samaa asiaa. Tämä lienee kaikille odottajille yhteinen pohdiskelun ja arvuuttelun aihe.
Mulla on ollut vaan tyttöolo koko ajan. Nään unia tyttövauvasta ja muutenkin on vaan sellainen olo. En osaa miettiäkkään poikien nimiä. Mies taas on kovasti pojan kannalla, en tiedä onko toive siitä vaan niin kova, vai uskooko myös pojan tuloon. Sukulaiset tai kaverit ei ole mitään arvuutteluja heittäneet. Itsellä ei ole sukupuolen suhteen mitään toivetta, joten ehkä miehen puolesta toivon itsekkin sitä poikaa :)
Tässä Pinnin netistä löytämiä uskomuksia eri sukupuolien "oireista". Tummennetulla minulta löytyvät oireet.
* Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä.
*Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiota.
* Viiva vatsassasi päättyy napaan.
* Vauva potkii hillitysti.
*Edellinenkin lapsesi on tyttö.
* Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta.
* Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne.
* Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin.
* Kätesi on aiempaa pehmeämmät.
* Vauvasi sydämen syke on yli 140.
* Olet normaalia kiukkuisempi.
* Vauvasi hikottelee usein.
* Ikenet verestävät odotusaikanasi.
7/14
poika tulossa:
* Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin.
* Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa.
* Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan.
* Viiva vatsassasi jatkuu aina rintojen korkeudelle.
* Vauvan potkut ovat voimakkaita.
* Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika.
* Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina.
* Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä.
* Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt.
* Kätesi kuivuvat helposti.
* Vauvasi sydämen syke on alle 140.
* Olet rauhallinen ja hyväntuulinen.
* Vauvan isä lihoo odotusaikanasi.
* Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät.
Aika tasaista :)
Mulla on ollut vaan tyttöolo koko ajan. Nään unia tyttövauvasta ja muutenkin on vaan sellainen olo. En osaa miettiäkkään poikien nimiä. Mies taas on kovasti pojan kannalla, en tiedä onko toive siitä vaan niin kova, vai uskooko myös pojan tuloon. Sukulaiset tai kaverit ei ole mitään arvuutteluja heittäneet. Itsellä ei ole sukupuolen suhteen mitään toivetta, joten ehkä miehen puolesta toivon itsekkin sitä poikaa :)
Tässä Pinnin netistä löytämiä uskomuksia eri sukupuolien "oireista". Tummennetulla minulta löytyvät oireet.
Tyttö tulossa:
* Vatsasi on levinnyt sivulle.
* Vatsasi on levinnyt sivulle.
* Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä.
*Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiota.
* Viiva vatsassasi päättyy napaan.
* Vauva potkii hillitysti.
*Edellinenkin lapsesi on tyttö.
* Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta.
* Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne.
* Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin.
* Kätesi on aiempaa pehmeämmät.
* Vauvasi sydämen syke on yli 140.
* Olet normaalia kiukkuisempi.
* Vauvasi hikottelee usein.
* Ikenet verestävät odotusaikanasi.
7/14
poika tulossa:
* Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin.
* Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa.
* Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan.
* Viiva vatsassasi jatkuu aina rintojen korkeudelle.
* Vauvan potkut ovat voimakkaita.
* Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika.
* Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina.
* Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä.
* Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt.
* Kätesi kuivuvat helposti.
* Vauvasi sydämen syke on alle 140.
* Olet rauhallinen ja hyväntuulinen.
* Vauvan isä lihoo odotusaikanasi.
* Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät.
6/14
Aika tasaista :)
Retroa vauvalle
En ole hirveästi retrokuosien ystävä ja luulen että meidän vauvalle ei ole juuri tulossa retrovaatteita (itse en ainakaan niitä osta). Kuitenkin, etsiessäni kangaskaapista vauvan pussilakanoiksi soveltuvia kankaita, löysin tämän ja se oli pakko saada käyttöön! On vähän retro mutta aikas ihana!
Ja arvatkaas mitä, ei tarvinnut edes ommella, sillä tämä oli valmis vauvan pussilakana! (En ede smuistanut enää tällaisen kankaan olemassa oloa) Tämä oli tosin pienempi kuin äp:en "standardi" peitto 120x80, tämä oli 100x80cm. Mutta olin muutenkin suunnitellut hankkivani vauvalle toisen vähän pienemmän peiton. Ja itse asiassa sopiva pikkupeitto leikkaantui juuri fleecestä, kokoa 80x80cm.
No toisen pussilakanan surrautin itse Ikean kankaasta (joka näköjään on kuvassa superryttyinen)
Tästä tein sen kokoa 120x80cm ja valmistui ihan uskomattoman nopeasti, nyt kun saumuri on vihdoin täällä! Yllättävän helppokäyttöinen olikin tuo saumuri, hyvin tyytyväinen olen ostokseeni!
Sitten vielä valmistui vauvalle pienet pöksyt vanhasta hupparista. Tämäkin oli taas sarjassa äärettömän helppoa. Kaksi hihaa poikki ja ne ommellaan yhteen, sitten vyötärölle vaan kuminauhakuja. Meni huppari hyötykäyttöön, kun oli minulle jo kutistunut liian lyhyeksi. (Ja kun toi kuosi on vaan niin hauska!)
Saumurilla tuli myös huoliteltua froteepyyhkeistä leikattuja imuja ja kuivaliinakankaasta leikattuja liinoja. Vaippailua ajatellen siis. Niistä lisää myöhemmin.
Oma olo on ollut ennallaan. Maha kasvaa ja pikkuisen liikkeet tuntuu montakertaa päivässä. Huomasin tossa kun kokeilen pitkällään jännittää vatsalihaksia että ne on jo erkaantumassa toisistaan, navan yläpuolella ja vähän myös alapuolella tuntui jo pieni rako kun lihaksia jännitti. Mä ajattelin että tämä tapahtuu vasta joskus loppuraskaudessa (tai sitten mun vatsalihakset vaan on nin heikot :). Huomenna alkaa hei jo 19. viikko! Puoliväli häämöttää jo.
Käytiin muuten ostamassa ikeasta myös perus valkoinen lipasto, mihin saadaan sitten vauvan tarvikkeet ja vaatteet. Niitä alkaa nyt jo kertyä sellaista tahtia että pitää jo saada paikka mihin laittaa niitä.
Ja arvatkaas mitä, ei tarvinnut edes ommella, sillä tämä oli valmis vauvan pussilakana! (En ede smuistanut enää tällaisen kankaan olemassa oloa) Tämä oli tosin pienempi kuin äp:en "standardi" peitto 120x80, tämä oli 100x80cm. Mutta olin muutenkin suunnitellut hankkivani vauvalle toisen vähän pienemmän peiton. Ja itse asiassa sopiva pikkupeitto leikkaantui juuri fleecestä, kokoa 80x80cm.
No toisen pussilakanan surrautin itse Ikean kankaasta (joka näköjään on kuvassa superryttyinen)
Tästä tein sen kokoa 120x80cm ja valmistui ihan uskomattoman nopeasti, nyt kun saumuri on vihdoin täällä! Yllättävän helppokäyttöinen olikin tuo saumuri, hyvin tyytyväinen olen ostokseeni!
Sitten vielä valmistui vauvalle pienet pöksyt vanhasta hupparista. Tämäkin oli taas sarjassa äärettömän helppoa. Kaksi hihaa poikki ja ne ommellaan yhteen, sitten vyötärölle vaan kuminauhakuja. Meni huppari hyötykäyttöön, kun oli minulle jo kutistunut liian lyhyeksi. (Ja kun toi kuosi on vaan niin hauska!)
Saumurilla tuli myös huoliteltua froteepyyhkeistä leikattuja imuja ja kuivaliinakankaasta leikattuja liinoja. Vaippailua ajatellen siis. Niistä lisää myöhemmin.
Oma olo on ollut ennallaan. Maha kasvaa ja pikkuisen liikkeet tuntuu montakertaa päivässä. Huomasin tossa kun kokeilen pitkällään jännittää vatsalihaksia että ne on jo erkaantumassa toisistaan, navan yläpuolella ja vähän myös alapuolella tuntui jo pieni rako kun lihaksia jännitti. Mä ajattelin että tämä tapahtuu vasta joskus loppuraskaudessa (tai sitten mun vatsalihakset vaan on nin heikot :). Huomenna alkaa hei jo 19. viikko! Puoliväli häämöttää jo.
Käytiin muuten ostamassa ikeasta myös perus valkoinen lipasto, mihin saadaan sitten vauvan tarvikkeet ja vaatteet. Niitä alkaa nyt jo kertyä sellaista tahtia että pitää jo saada paikka mihin laittaa niitä.
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Liikkeistä
Kaveri on myllänyt mahassa koko päivän. Ensimmäistä kertaa olen tuntenut liikkeitä läpi päivän ja jopa ihan pystyssä, istuessa ja liikkuessa (ennen vaan aina selinmakuulla). Tuleva isikin pääsi kokeilemaan mahaa kun tuntui että omaan käteen potkut tuntui. Ja tunsi se yhden potkun! Sitten kaveri päättikin lopettaa heilumisen :) Niin ja kun on rauhassa selällään, parhaimpaan jumppaaikaan ne liikkeet näkyyy kyllä päälle päin, veikeää katseltavaa, kun aina heilahtaa eri puolilla alamahaa!
Onkohan pikkukaveri hermostunut tästä kipeänä olosta?
p.s jotain hyvää on tästä saikulla olosta, ehtii neuloa. Harmi kun mun uusi saumuri ei ole vielä tullut, pääsisi muuten ompelemaankin
Alanis 17+1
Onkohan pikkukaveri hermostunut tästä kipeänä olosta?
p.s jotain hyvää on tästä saikulla olosta, ehtii neuloa. Harmi kun mun uusi saumuri ei ole vielä tullut, pääsisi muuten ompelemaankin
Alanis 17+1
flunssaa
Lauantaina jäin saikulle kun oli kurkku kipeä, lihaksia särki ja oli vetämätön olo. Ei noussut kuitenkaan kuumetta vaikka lihaksia särkikin. Maanantaina alkoi kamala räkätauti, kurkkukipu alkoi onneksi helpottaa.
Eilen sain niistä 5min välein, silti ei nenän kauttaa voinut hengittää, yskittyäkin tuli ihan kiitettävästi. Sitten alkoi tuntumaan supistuksia ja alapäässä jomotusta ja puukonisku kipuja. EI kai ne paikat ala tästä aueta. Itkeskelin sitten eilisen illan että jos raskaus meneekin nyt kesken. Soitin aamusta neuvolaan. Kehotti ottamaan rauhassa ja jos pistokivut alapäässä jatkuu pitää mennä tutkittavaksi, ettei kohdunsuu aukea.
Koska flunssakaan ei ota talttuakseen vaan tuntuu enemminkin menevän syvemmälle keuhkoputkiin, kipaisin terveysasemalle hakemaan saikkua. Oli muuten hyvää palvelua. Olin soittanut ensin ja käskivät tulla heti käymään sairaahoitajan vastaanotolla, pääsin heti sisään ja 5min myöhemmin minulla oli todistus kädessä. En ole varmaan koskaan ollut näin tyytyväinen julkiseen terveydenhuoltoon!
Kävin äsken muuten hakemassa apteekista nenäkannun, mitä sh suositteli. Oli aika jännä kokemus, ensin sain suolavettä myös nieluun kunnes hoksasin oikean asennon. Tuntuu että vähän avasi noita sieraimia, mutta ei se henki edelleenkään sitä kautta kulje..
Onko muut kokeillut nenähuuhtelua?
Eilen sain niistä 5min välein, silti ei nenän kauttaa voinut hengittää, yskittyäkin tuli ihan kiitettävästi. Sitten alkoi tuntumaan supistuksia ja alapäässä jomotusta ja puukonisku kipuja. EI kai ne paikat ala tästä aueta. Itkeskelin sitten eilisen illan että jos raskaus meneekin nyt kesken. Soitin aamusta neuvolaan. Kehotti ottamaan rauhassa ja jos pistokivut alapäässä jatkuu pitää mennä tutkittavaksi, ettei kohdunsuu aukea.
Koska flunssakaan ei ota talttuakseen vaan tuntuu enemminkin menevän syvemmälle keuhkoputkiin, kipaisin terveysasemalle hakemaan saikkua. Oli muuten hyvää palvelua. Olin soittanut ensin ja käskivät tulla heti käymään sairaahoitajan vastaanotolla, pääsin heti sisään ja 5min myöhemmin minulla oli todistus kädessä. En ole varmaan koskaan ollut näin tyytyväinen julkiseen terveydenhuoltoon!
Kävin äsken muuten hakemassa apteekista nenäkannun, mitä sh suositteli. Oli aika jännä kokemus, ensin sain suolavettä myös nieluun kunnes hoksasin oikean asennon. Tuntuu että vähän avasi noita sieraimia, mutta ei se henki edelleenkään sitä kautta kulje..
Onko muut kokeillut nenähuuhtelua?
maanantai 15. elokuuta 2011
Vauvalle neulottua
On tullut neulottua vauvalle, paljon villahousuja (palaan niihin kun esitteln meidän kestovaipat). Mutta jotain muutakin pientä jo, onneksi on vielä paljon aikaa neuloa, haluan nimittäin tehdä myssyjä ja sukkia yms paljon! (ja tuhota noita lankoja, jotka eivät enää edes yhteen isoon arkkuun mahdu).
Myssy on tehty ohjeella Sweet baby cap ja se löytyy täältä (ja suomeksi täältä)
Nuttu on ihan omasta päästä väsätty, paksua villalankaa. Nappeja ei löytynyt neljää samanväristä kotoa (ja halusin nutun heti valmiiksi) joten joka toinen on valkoinen ja toinen vaaleanpunainen :D
Varastoissahan mulla on vaikka kuinka monta ohutta kietaisupaitaa vauvalle tehtynä (neulottuja siis) ja muutama myssy (jotka on varmaan liian pieniä) yksi torkupeitto (virkattu) ja sitten niitä villahousuja.
Niin ja viime viikoilla ostin vähän vauvan vaatteita. Tutan syysmallistossa kun oli niin ihanaa pöllökuosia :)
Myssy on tehty ohjeella Sweet baby cap ja se löytyy täältä (ja suomeksi täältä)
Nuttu on ihan omasta päästä väsätty, paksua villalankaa. Nappeja ei löytynyt neljää samanväristä kotoa (ja halusin nutun heti valmiiksi) joten joka toinen on valkoinen ja toinen vaaleanpunainen :D
Varastoissahan mulla on vaikka kuinka monta ohutta kietaisupaitaa vauvalle tehtynä (neulottuja siis) ja muutama myssy (jotka on varmaan liian pieniä) yksi torkupeitto (virkattu) ja sitten niitä villahousuja.
Niin ja viime viikoilla ostin vähän vauvan vaatteita. Tutan syysmallistossa kun oli niin ihanaa pöllökuosia :)
lauantai 13. elokuuta 2011
Äitiysvaatteita
Sain kaverilla vierailessa hänen vanhat äitiyshousunsa, yhden imetypaidan ja kaksi mahatuubia :)
Housut on tuollaiset vihreät reisitaskuhousut. Mukavat päällä, ei kiristä! (Saa nähdä mitä sitten jos mahan myötä alkaa lantio levetä ) Yhdetkään mun vanhat housuthan ei oikein mene päälle, tai no menee jos jättää napit ja vetskarit auki, kaikissa kun on niin korkea vyötärö. Hyvä kun on nyt housut mitkä menee päälle kun alkaa viilentyä.
Lisäksi hain tänään postista nelly.com:sta tilaamani paketin. Lopulta paketista minulle jäi yhdet äitiysjegginsit (onko tää joku farkun ja legginsin yhdistelmä) ja yksi valkoinen tavallinen odotuspaita.
No oli jegginsit mitkä tahansa, niin nämä oli ihan mahtavat! Täydellisen hyvin istuu päälle ja on niin mukavat, ja vielä hyvännäköisetkin!
Onhan tuo maha vielä pieni, mutta tosiaan tässä nyt viikon kahden sisällä, ihanasti pullahtanut tuohon, eiköhän se siitä kasva. Kuulemma työkaverit jotka ei vielä tiennyt onkin katsellut minua "siivileissä" sillä silmällä jo :) Lisäksi yksi työkaveri sanoi että mä "hehkun" ja siitä arvasi että olen raskaana. Ja itse en kyllä ole tätä hehkumista huomannut, mutta hyvä jos sitä on :D
Olen muuten nyt ainakin pari päivää saikulla kovan flunssan takia, kurkku on niin kipeä ettei meinaa syömisestäkään tulla mitään, lihaksia särkee, mutta kuume ei ainakaan vielä ole noussut.
Liikkeitäkin on nyt tuntunut joka päivä, toissa iltana tuli oikein sarja, niin tiesi että kyllä ne ihan oikeasti niitä on! Meinaa kyyneleet alkaa valua kun niitä tuntuu, niin ihanaa se on kun pieni kertoo että täällä voidaan hyvin!
Alanis 16+4
Housut on tuollaiset vihreät reisitaskuhousut. Mukavat päällä, ei kiristä! (Saa nähdä mitä sitten jos mahan myötä alkaa lantio levetä ) Yhdetkään mun vanhat housuthan ei oikein mene päälle, tai no menee jos jättää napit ja vetskarit auki, kaikissa kun on niin korkea vyötärö. Hyvä kun on nyt housut mitkä menee päälle kun alkaa viilentyä.
Lisäksi hain tänään postista nelly.com:sta tilaamani paketin. Lopulta paketista minulle jäi yhdet äitiysjegginsit (onko tää joku farkun ja legginsin yhdistelmä) ja yksi valkoinen tavallinen odotuspaita.
No oli jegginsit mitkä tahansa, niin nämä oli ihan mahtavat! Täydellisen hyvin istuu päälle ja on niin mukavat, ja vielä hyvännäköisetkin!
Onhan tuo maha vielä pieni, mutta tosiaan tässä nyt viikon kahden sisällä, ihanasti pullahtanut tuohon, eiköhän se siitä kasva. Kuulemma työkaverit jotka ei vielä tiennyt onkin katsellut minua "siivileissä" sillä silmällä jo :) Lisäksi yksi työkaveri sanoi että mä "hehkun" ja siitä arvasi että olen raskaana. Ja itse en kyllä ole tätä hehkumista huomannut, mutta hyvä jos sitä on :D
Olen muuten nyt ainakin pari päivää saikulla kovan flunssan takia, kurkku on niin kipeä ettei meinaa syömisestäkään tulla mitään, lihaksia särkee, mutta kuume ei ainakaan vielä ole noussut.
Liikkeitäkin on nyt tuntunut joka päivä, toissa iltana tuli oikein sarja, niin tiesi että kyllä ne ihan oikeasti niitä on! Meinaa kyyneleet alkaa valua kun niitä tuntuu, niin ihanaa se on kun pieni kertoo että täällä voidaan hyvin!
Alanis 16+4
torstai 11. elokuuta 2011
Miksi luonnollinen synnytys?
Ja mitä se oikein on? Omia ajatuksia ja kätilön näkökulmasta tehtyjä huomioita.
(Mainitsen jo aluksi että mielestäni kaikki saavat synnyttää miten haluavat ja lääkkeilläkin on hyvät puolensa tietyissä tilanteissa. Tämä kuitenkin muille asiasta kiinnostuneille.)
Tarkoitan nyt luonnollisella synnytyksellä synnytystä joka tapahtuu, paikassa joka luo naiselle turvallisuuden tunnetta, luonnon ehdoilla, synnyttäjän omaa kehoa kuunnelle sekä ilman lääkkeitä.
Synnytys etenee parhaiten tutussa ja turvallisessa paikassa, jossa synnyttäjän on helpompi kuunnella omaa kehoaan ja rentoutua. Joissain lähteissä synnytystä verrataan seksiin, ja paljon niillä onkin yhtenäisyyksiä. Samat hormonit vaikuttavat kummassakin. Paikassa jossa et pysytyisi rentoutua seksiin, on myös synnytyksessä vaikea päästä rentoutumaan ja kääntymän sisäänpäin (kuuntelemaan omaa kehoa), tämä voi lisätä kivun tuntemusta tai vaikuttaa synnytyksen edistymiseen. On enemmän sääntö kuin poikkeus että säännölliset supistukset loppuvat tai heikkenevät synnyttäjän saapuessa sairaalaan. Vasta kun synnyttäjä sopeutuu uudestaan paikkaan synnytyksen edistyminen voi jatkua. Miksi kätilöt sanovat sairaalan soittaessa että yritä olla kotona mahdollisimman pitkään, se on juuri siksi että siellä synnytys edistyy kaikista parhaiten.
Usein sairaalan synnytyshuoneet eivät ole kovin kodinomaisia vaan pelkistettyjä, karuja, huoneita joissa on kirkkaat valot. Miksi paikalla edes on väliä, eikö riitä että sairaalassa osataan asia ja toimitaan hätätilanteissa nopeasti? Otetaan esimerkki luonnosta. Harvat eläimet alkavat synnyttää (tai ylipäätään lisääntyä) ei luonnonmukaisessa ympäristössä ja jo alkanut synnytys keskeytyy jos eläin huomaa että sitä seurataan ja se ei tunne oloaan turvalliseksi. Miksi ihmiset olisivat poikkeus?
Suomessa ei ole juuri vaihtoehtoja synnytyspaikalle, se on joko koti tai sairaala. Muualla maailmassa on pieniä, kodinomaisia synnytyskeskuksia, joissa kätilöt vastaavat synnytyksistä. Ne ovat vähemmän laitosmaisia. Toivottavasti tällaisiä saadaan joskus Suomeenkin. Kotisynnytyksessä synnytys yleensä sujuu luonnollisesti ilman komplikaatioita ja sen takia niissä ei ole sen enempää äiti/lapsi kuolleisuutta kuin sairaalasynnytyksissäkään. Tämä tosin vaatii että synnyttäjän apuna on kotisynnytyksiin perhetynyt kätilö/lääkäri, joka tunnistaa riskit ajoissa. Sairaalasynnytykseen taas kannattaa ottaa mukaan pieniä asioita jotka saavat sinut rentoutumaan ja jotka tuovat kodinomaista tunnelmaa, esim. musiikkia. Raskausaika kannattaa harjoitella eri rentoutumismenetelmiä, kun ne tulevat tutuksi niin rentoutuminen on helpompaa paikassa kuin paikassa. (synnytykseen valmistautumisesta tulee kirjoitus myöhemmin)
Jos siis paikka on sellainen että synnyttäjä voi rentoutua ja päästä tunnelmaan jossa on vain oma keho ja syntyvä lapsi ja muu maailma katoaa ympäriltä, keho käyttää omaa kivunlievitystään, endorfiinejä parhaalla mahdollisella tavalla. Synnyttäjä myös liikkuu tuntemustensa mukaan, ja tämä helpottaa oloa ja saa edistää synnytyksen kulkua.
Lääkkeet estävät elimistön omien kipua helpottavien edorfiinien erittymisen, eli kun lääkkeen vaikutus alkaa vähetä, kivut voivat olla paljon kovemmat. Lääkeellinen kivunlievitys lisäksi turruttaa naisen elimistön omat viestit ja estää vaistojen mukaan toimimisen, kuten liikkumisen. Useimmitenhan nainen vaistivarassa liikkuu niihin asentoihin jossa olo tuntuu helpoimmalta, nämä asennot ja liikkuminn ovat usein myös edullisimpia vauvan liikkumiselle synnytyskanavassa. Lisäksi ainakin puudutuksia käytettäessä synnyttäjällä on alkuun liikkumiskielto ja jatkuva sydänäänten seuranta joka vaikeuttaa liikkumista. Kaikki synnytyksen hoidossa käytettävät lääkkeet vaikuttavat myös lapseen, usein ei ongelmia tule, mutta nekin ovat mahdollisia.
Miksi siis suunnitella luonnollista synnytystä? (On hyvä muistaa että aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan)
Synnytys sujuu useimmiten hyvin, ilman komplikaatioita (jotka useimmiten ovat seurausta synnytyksen kulkuun puuttumisesta; lääkkeistä, kalvon puhkaisusta, oksitosiinitipasta, määräyksestä olla pitkällään yms). Syntyvä lapsi on virkeämpi synnyttyään. Äiti voi paremmin synnytyksen jälkeen ja toipuminen on nopeampaa. Imetys lähtee käyntiin paremmin ja maito nousee rintoihin nopeammin. Äiti kokee synnytyksen olleen "omassa valassa" ja on tyytyväisempi kokemukseena.
Tässä nyt tämän hetken ajatuksia, kirjotan varmasti aiheesta vielä lisää myöhemmin. Muiden asiasta kiinnostuneiden kannattaa tutustua kirjallisuuteen joten löytyy paljon englanniksi ja jo jonkin verran suomeksi. Tännekin tulee esille vielä lisää kirjasuosituksia.
(Mainitsen jo aluksi että mielestäni kaikki saavat synnyttää miten haluavat ja lääkkeilläkin on hyvät puolensa tietyissä tilanteissa. Tämä kuitenkin muille asiasta kiinnostuneille.)
Tarkoitan nyt luonnollisella synnytyksellä synnytystä joka tapahtuu, paikassa joka luo naiselle turvallisuuden tunnetta, luonnon ehdoilla, synnyttäjän omaa kehoa kuunnelle sekä ilman lääkkeitä.
Synnytys etenee parhaiten tutussa ja turvallisessa paikassa, jossa synnyttäjän on helpompi kuunnella omaa kehoaan ja rentoutua. Joissain lähteissä synnytystä verrataan seksiin, ja paljon niillä onkin yhtenäisyyksiä. Samat hormonit vaikuttavat kummassakin. Paikassa jossa et pysytyisi rentoutua seksiin, on myös synnytyksessä vaikea päästä rentoutumaan ja kääntymän sisäänpäin (kuuntelemaan omaa kehoa), tämä voi lisätä kivun tuntemusta tai vaikuttaa synnytyksen edistymiseen. On enemmän sääntö kuin poikkeus että säännölliset supistukset loppuvat tai heikkenevät synnyttäjän saapuessa sairaalaan. Vasta kun synnyttäjä sopeutuu uudestaan paikkaan synnytyksen edistyminen voi jatkua. Miksi kätilöt sanovat sairaalan soittaessa että yritä olla kotona mahdollisimman pitkään, se on juuri siksi että siellä synnytys edistyy kaikista parhaiten.
Usein sairaalan synnytyshuoneet eivät ole kovin kodinomaisia vaan pelkistettyjä, karuja, huoneita joissa on kirkkaat valot. Miksi paikalla edes on väliä, eikö riitä että sairaalassa osataan asia ja toimitaan hätätilanteissa nopeasti? Otetaan esimerkki luonnosta. Harvat eläimet alkavat synnyttää (tai ylipäätään lisääntyä) ei luonnonmukaisessa ympäristössä ja jo alkanut synnytys keskeytyy jos eläin huomaa että sitä seurataan ja se ei tunne oloaan turvalliseksi. Miksi ihmiset olisivat poikkeus?
Suomessa ei ole juuri vaihtoehtoja synnytyspaikalle, se on joko koti tai sairaala. Muualla maailmassa on pieniä, kodinomaisia synnytyskeskuksia, joissa kätilöt vastaavat synnytyksistä. Ne ovat vähemmän laitosmaisia. Toivottavasti tällaisiä saadaan joskus Suomeenkin. Kotisynnytyksessä synnytys yleensä sujuu luonnollisesti ilman komplikaatioita ja sen takia niissä ei ole sen enempää äiti/lapsi kuolleisuutta kuin sairaalasynnytyksissäkään. Tämä tosin vaatii että synnyttäjän apuna on kotisynnytyksiin perhetynyt kätilö/lääkäri, joka tunnistaa riskit ajoissa. Sairaalasynnytykseen taas kannattaa ottaa mukaan pieniä asioita jotka saavat sinut rentoutumaan ja jotka tuovat kodinomaista tunnelmaa, esim. musiikkia. Raskausaika kannattaa harjoitella eri rentoutumismenetelmiä, kun ne tulevat tutuksi niin rentoutuminen on helpompaa paikassa kuin paikassa. (synnytykseen valmistautumisesta tulee kirjoitus myöhemmin)
Jos siis paikka on sellainen että synnyttäjä voi rentoutua ja päästä tunnelmaan jossa on vain oma keho ja syntyvä lapsi ja muu maailma katoaa ympäriltä, keho käyttää omaa kivunlievitystään, endorfiinejä parhaalla mahdollisella tavalla. Synnyttäjä myös liikkuu tuntemustensa mukaan, ja tämä helpottaa oloa ja saa edistää synnytyksen kulkua.
Lääkkeet estävät elimistön omien kipua helpottavien edorfiinien erittymisen, eli kun lääkkeen vaikutus alkaa vähetä, kivut voivat olla paljon kovemmat. Lääkeellinen kivunlievitys lisäksi turruttaa naisen elimistön omat viestit ja estää vaistojen mukaan toimimisen, kuten liikkumisen. Useimmitenhan nainen vaistivarassa liikkuu niihin asentoihin jossa olo tuntuu helpoimmalta, nämä asennot ja liikkuminn ovat usein myös edullisimpia vauvan liikkumiselle synnytyskanavassa. Lisäksi ainakin puudutuksia käytettäessä synnyttäjällä on alkuun liikkumiskielto ja jatkuva sydänäänten seuranta joka vaikeuttaa liikkumista. Kaikki synnytyksen hoidossa käytettävät lääkkeet vaikuttavat myös lapseen, usein ei ongelmia tule, mutta nekin ovat mahdollisia.
Miksi siis suunnitella luonnollista synnytystä? (On hyvä muistaa että aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan)
Synnytys sujuu useimmiten hyvin, ilman komplikaatioita (jotka useimmiten ovat seurausta synnytyksen kulkuun puuttumisesta; lääkkeistä, kalvon puhkaisusta, oksitosiinitipasta, määräyksestä olla pitkällään yms). Syntyvä lapsi on virkeämpi synnyttyään. Äiti voi paremmin synnytyksen jälkeen ja toipuminen on nopeampaa. Imetys lähtee käyntiin paremmin ja maito nousee rintoihin nopeammin. Äiti kokee synnytyksen olleen "omassa valassa" ja on tyytyväisempi kokemukseena.
Tässä nyt tämän hetken ajatuksia, kirjotan varmasti aiheesta vielä lisää myöhemmin. Muiden asiasta kiinnostuneiden kannattaa tutustua kirjallisuuteen joten löytyy paljon englanniksi ja jo jonkin verran suomeksi. Tännekin tulee esille vielä lisää kirjasuosituksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)