Aloitin blogin, koska on pakko päästä jakamaan kaikki ajatukset jonnekin. Vauva.fi:n foorumi ei tunnu tähän sopivimmalta, vaikka sielläkin käyn. Jos tänne sattuisi joku eksymään niin jätä ihmeessä kommettia :)
Meille tulee siis toivottavasti vauva tammikuussa 2012, jos siis kaikki menee hyvin. Mielessä kun vaan on ne kaikki pahimmat mahdollisuudet. Ehkäisyn lopettamisen jälkeen tulin aika nopeasti raskaaksi vaikka miehen seksihalutkin loppuvat samalla kun pillerit liuskalta (vaikka mies lopulta ehdotti olisiko nyt se aika), onnistuihin pääsemän sänkyhommiin ovulaation aikoina. 3kk yrittämisen jälkeen saatiin jo haalea plussa mutta menkat alkoi kuitenkin, vajaa viikon myöhässä. Seuraavassa kierrossa tärppäsi ja tässä sitä nyt ollaan.
Viikot hivuttautuu pikku hiljaa eteenpäin. Jännitys siitä onko mahassa oikeasti ketään kasvaa päivä päivältä. Viikon päästä olisi neuvola, mutta eihän sielläkään edes vielä kuunnella sydänääniä. Miten ihmiset oikeasti pystyy selviämään tästä viikkojen epätietoisuudesta. Okei toiset menee alkuraskauden ultraan, mutta eihän siellä näy kun pieni pallo. (Okei olisin halunnut mennä minäkin mutta mies oli sitä mieltä että odottellaan vaan sinne niskaturvokeultraan asti.) Harkitisin jo vakavissani että jos töissä vaikka hiukan ultraisin itseäni, mutta en usko että pystyisin tekemään tätä salaa työkavereilta (eikä se olisi reilua miestäkään kohtaan).
Pahoinvointihan mulla taisi alkaa 5+5. Kuvotus alkoi sängystä noustessa ja jatkui koko päivän, välillä hiukan parempi olo ja välillä kamala kuvotus. Ekat päivät taisin selvitä litkimällä omenamehua, kaiken muun söin väkisin. Iltaisin olo hiukan helpottui, mutta jostain syystä nukkumaan mennessä sängyssä kuvotus tuli takaisin. Oksentanu en ole VIELÄ kertaakaan, vaikka lähellä on jo ollut. Nyt eilinen oli erikoinen päivä kuvotusta ei tuntunut juri ollenkaan aamupalan jälkeen ja tänäänkin on ollut toistaiseksi hyvä olo. Toivon todella että ruisleipä oli minulle ihmelääke, sillä muuten ajatukset karkaa siihen että jos onkin mennyt kesken.
Onhan niitä muitakin oireita, selässä on näppylöitä ollut aika lailla samasta ajasta kun hedelmöittyminen tapahtui, ei siis välttämättä ole edes mikään raskausoire, mutta ei ne ole sieltä mihinkään kadonneetkaan. Naama myös kukkii, yleensä on siis iho todella hyvässä kunnossa. Edes teini-ikäisenä ei ole ollut näin paljon näppyä naamassa!
Mutta tämä tältä erää, luulen että palaan tänne vuodattamaan vielä lukuisia kertoja.
Hei ihana! :D En muista oonko näit ekoja tekstejä ees lukenu koskaan aiemmin. Ajatella, että teijänkin tytskä on ollu joskus pelkkä turvottava vatsa ja etova olo :) Nyt niin reipas ja tomera taapero!
VastaaPoista