perjantai 6. tammikuuta 2012

Pelkoja, neuvolaa ja murtunut varvas

Eilen kävin neuvolassa. Ei siellä mitään ihmeellistä, kaikkia erinomaisesti. Painoa on nyt kaikenkaikkiaan tullut 16-17kg, nyt painoa oli onneksi tullut vain 800g/vko (viimeksi 1.6kg/vko) mutta turvotusta oli taas tänä aamuna reilusti, se varmaan vaikuttanee. Ei nimittäin mene edes sellaiset kengät jalkaan mitä olen ennen käyttänyt villasukkien kanssa! Niin ja ilmeisesti tuo pikkuinen on painunut vieläkin alemmas lantioon (siellähän se hengaili jo 31 viikolla) kun sf mitta tipahti keskikäyrältä sen alapuolelle :) Pää ihan kiinnittynyt (viimeksi ei siitä vielä sanottukkaan mitään).

Mitään synnytykseen viittaavaa oireilua ei oikeastaan ole. Kävelykin on helpottanut, ei enää ole niin tuskaista kuin aiemmin! Mutta ensimmäisen kunnolla kipeän supistuksen koin tuossa muutama ilta takaperin. Poltteli kunnolla tuone alamahalle ja alapäähän. Olinpa iloinen, mutta yhteen supistukseen se sitten jäikin :) No vielähän tässä laskettuun päiväänkin aikaa... Noita kivuttomia (kuitenkin henkeä ahdistavia) supistuksia tulee aikalailla entiseen malliin, tai vähän vähemmän, useita päivässä kuitenkin.

Kuten otsikkokin viittaa niin sain riesakseni murtuneen pikkuvarpaan. Pamautin sen eilen mojovasti pöydän kulmaan ja kun kipu (ja turvotus) esti sen liikuttamisen vielä illallakin, mies hiukan paineli ja diagnosoi sen murtuneeksi.(mikään ei mulla olekkaan ennen murtunut) Teippasi  sen sitten paikalleen niin että ei liikkuisi :) No onneksi tuo ei ole enää juurikaan kipeä ja kävelykin onnistuu.

Maha eilen (37+2), tuo ruskea läntti on mun levähtänyt napani.

Silloin tällöin raskasaikana on käynyt mielessä mietteet siitä että olenko valmis äidiksi ja miten kaikki sujuu ja mitä meidän parisuhteelle käy yms. Niistä olen täälläkin maininnut ja nehän onkin ihan normaaleja mietteitä raskautuneille. Nyt on kuiten parin viikon sisällä herännyt ihan kunnon pelko, kun olen alkanut tajuamaan että meille tulee lapsi. Ajatus pelottaa ihan perkeleesti. Synnytyshän ei pelota enkä mielestäni ajatukset tulevasta vauva-arjestakaan. En osaa oikein edes sanoa että mikä siinä pelottaa että meitä on kohta kolme, kai se on juuri se. Jotenkin ei kuitenkaan tässä raskausaikana ole pystynyt ajattelemaan "masuvauvaa" ihmisenä, joka täällä kohta on meidän kanssa. Välillä pelko saa ihan ahdistuksen omaisia piirteitä ja olenkin yrittänyt pohdiskella mikä pelottaa, että saisin pelon hälvenemään. Toivottavasti tämä tästä helpottaa...

Pari iltaa taaksepäin, kun olin venyttelemässä, pelko taas hiipi mieleeni, alkoi itkettääkin. Mies kun sitten sattui tulemaan siihen viereen niin aloin parkumaan ihan hysteerisena. Tuli siihen halimaan ja silittelemään ja sain kuin sainkin jossain välissä kerrottua että mikä se painaa. Yritti siinä kovasti sitten kannustaa että kyllä kaikki menee hyvin kun minä vaan huudaan kuin pieni lapsi. Kyllä se haliminen sitten jossain vaiheessa alkoi tehota ja olokin helpottui.

Alanis 37+3 (ai niin, täällä ollaan jo ihan täysiaikaisia!)

9 kommenttia:

  1. Kaikki menee tosi hyvin, usko pois. Teillä on pian pieni nyytti, jota yhdessä ihmettelette ja ihailette ja joka sulattaa sydämenne. Pieni lapsenne sitoo teitä parina entistä enemmän yhteen, vaikka varmasti myös koettelee suhdetta. Mä neuvoisin vaan ottamaan iisisti ja menemään omien tunteiden mukaan. Ensimmäinen vuosi esikoisen kanssa on se ihanin, sitä aikaa kaipaan itsekin.

    VastaaPoista
  2. Hauska löytää täältä toinenkin lumipallo! ;) Sulla on jo paljon paremmalla mallilla tuo synnytyksen tilanne kun mulla, meidän pienihän ei ole vielä laskeutunut lähellekään, kipeitä supistuksiakin on tullut vasta yksi! Niin turhauttavaa tämä odottaminen, MILLOIN?! Ja nuo pelot, niin tuttua.. Just sanoin miehelle, että vauvahan voi jo ensi viikolla olla täällä kotona ja sitten mikään ei ole niin kuin ennen... Mutta kyllä se arki siitä sitten lähtee omalla painollaan :)

    VastaaPoista
  3. Sitten kun se lapsi on siinä, se tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta. Elämä järjestyy hänen ympärilleen, ja hetkeksi unohtuu kokonaan, miten sitä elettiinkään ennen hänen tuloaan. Älä huoli! Vaikeita hetkiä voi tulla, mutta niiden yli pääsee sen rakkauden avulla, mitä pieni tulokas tullessaan synnyttää.

    VastaaPoista
  4. Samoja pelkoja on alkanut hiipiä tähänkin päähän. Tajusin pari päivää sitten, että meille tulee tosiaankin vauva. VAUVA! Apua...

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille tsempeistä! Kyllä mielessä onkin että eiköhän kaikki sitten vaan tunnu hyvältä sitten kun pieni on täällä.

    Suvi, ei sitä silti tiedä milloinka masusta ulostaudutaan vaikka hengaileekin tuolla. Näytän niille lääkäreille jotka lupasi että syntyy ennen la ja pidän tämän sisällä vielä kuukauden :)

    VastaaPoista
  6. No voin melkeen vannoa että varmaan jokaanen tuleva äiti miettii, pelekää, murehtii, itköö, raivoaa tulevaa..

    Mä ainakin oon kummanki lapsen kohralla murehtinu, se murehtiminen tuloo niin syvältä että son kyllä kumma tunne.

    Mutta kai se valmistaa sua äidiksi, kaikki se vastuu niin sä rupiat siihen hommaan jo nyt!

    Ja muista,
    HORMOONIT!!!
    Ne tekee kaikesta niin dramaattista :D

    VastaaPoista
  7. Nyt on pakko sanoa, että onhan tosi ihanaa, että on tuo vauva tuossa ja 9 kk:tta kyllä valmistaa äidiksi tulemiseen hienosti. Mutta on pakko myös myöntää, että näin 5,5 viikkoisen vauvan äitinä (ja siis oikeasti kyllä ainakin toistaiseksi melkoisen helpon vauvan äitinä = ei koliikkia, ei kummempia itkuja) kannattaa varautua siihen, että kaikki ei ole ihanaa, ruusunpunaista ja vaivatonta. Vaikka vauva nukkuisikin hienosti yöt (eli kuten meillä heräten ab. 3 tunnin välein syömään) niin jatkuvat heräämiset ja unien katkeamiset voivat jossain vaiheessa tuntua tosi raskoilta.

    VastaaPoista
  8. Apua, olenpas ollut negatiivisella tuulella. =/ Tuossa oli siis taustalla juurikin se valvottu yö, kun Tyyppi päätti herätellä 30 min-2 tunnin välein ja olo ei todellakaan ollut ruusunpunainen. Nyt on takana taas kaksi yötä, jolloin Tyyppi on nukkunut ja syönyt noin 2,5-3 tunnin välein, joten nyt tää vauva-aika on taas ihanaa!! :D

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista