Yöelämää

No niin, suurinosa ihmisistä tietää että vauvat syö ja heräilee öisin. Suurin osa ei kuitenkaan tiedä sitä että harva vauva lopettaa yösyöntejä itsekseen. Ensinnäkin harva vauva ehtii luopua yösyönneistä ennenkuin vanhemmat aloittavat unikoulun. "suurin osa vauvoista pärjää ilman yösyöntejä 6kk iässä" on kääntynyt siihen että neuvoloissa suositellaan yösyöntien lopettamista 6kk iässä. No jotkut varmaan pärjäävät ilman yösyöntejä, mutta veikkaisin että suurinosa kyllä ei. Useimmat lapset kyllä lopettaisivat yösyönnit aikanaan, mutta se saattaa tapahtua vasta parin vuoden iässä.

Nykyään onneksi ihan yleisesti suositellaan lempeämpää unikoulua jossa lasta ei jätetä yksin huutamaan vaan vanhempi on läsnä ja juttelee ja silittelee lasta rauhoittavasti. Tämä on mun mielestä tärkeä seikka koska mitä pienempi vauva on, sitä pienempi on myös ymmärrys ja lapsi luulee että vanhemmat ovat hylänneet hänet. Lempeämpään keinoon parantaa unielämää suosittelen Elizabeth Pantley:n kirjaa lempeä matka höyhensaarille.

No juu, tarkoitus ei ole asiasta sen enempää kirjoittaa vaan kertoa miten meillä asia on mennyt!

6kk neuvolassa minulle kerrottiin että lapsen ei tulisi enää öisin syödä. Olin hieman ihmeissäni, sillä lapsi vasta maisteli kiinteitä, miten hän muka pystyisi pärjäämään ilta-aamupalan välisen ajan (14h) syömättä? Onneksi olin myös tutustunut aiheeseen ja osasin kertoa terkkarille että ei se äidinmaito nyt niin vaarallista lapsen hampaille ole. (lähde).

Lapsi söi tässä vaiheessa muistaakseni aika vähän öisin. Meni 21(?) aikaan nukkumaan ja söi ehkä kerran illalla ja pari kertaa aamuyöllä/aamulla. Ehkä, en oikeasti muista. 7kk iässä alkoi heräilyt tihetä ja niitä 30min-2h välien heräilyjä läpi yön kestikin 1v hujakoille. Jotkut yöt oli kamalia, toiset vähän parempia. 7-8kk iässä lapsen yöheräilyt väsytti minua tosi paljon. Mutta silti tiesin että ei niille vielä ainakaan mitään tehdä, koska lapsi on niin pieni.

8kk neuvolassa terkkari kysyi yöimetyksistä mutta ei ottanut niihin enää kantaa, kerroin kyllä että ainakaan ennen 1v ikää en tee asialla mitään. Lääkäri puolestaan kehotti siirtämään vauvan omaan huoneeseen nukkumaan, mutta oli kuitenkin sitä mieltä että on ihan ok, jos lapsi herä 1-2kertaa yössä syömään, kun kerran yö kesti sen 14h. Tässä vaiheessa nimittäin lapsi oikeasti söi vain pari kertaa, muilla heräämiskerroilla vaan vähän lussutti nänniä suussa, ilman että heruminen käynnistyi.

hmm.. sittemmin ei neuvolassa taidettu asiaa enää mainita. Odotankin innolla pääsenkö keskustelemaan aiheesta 1.5v neuvolassa :D

Tällä hetkellä lapsen ollessa 1.5v hän syö iltapalaa n. 18.30-19 välisenä aikana ja menee sänkyyn n. 19.30. aamulla herätään tällä hetkellä n. klo 8-9 välillä ja aamupala on siis noin 9-10 välillä. Eli edelleen hyvin pitkä pätkä pitäisi selvitä ilman ruokaa. (itsekkään en ole noin pitkää aikaa ilman ruokaa vaan syön itse iltapalaa lapsen mentyä nukkumaan.). Ennenkuin itse menen nukkumaan lapsi herää  yleensä muutaman kerran, ensimmäinen kerta voi olla heti 45min nukahtamisesta tai sitten yli 2h. Siitä miten hän herää kun itse olen nukkumassa en oikeasti tiedä. Olen yrittänyt kirjoittaa ylös heräämisiä mutta yleensä en ehdi edes kelloa katsoa kun olen itse jo unessa uudestaan. Koska nukumme kaikki vierekkäin (perhepeti, vieressä pinnasänky ilman toista laitaa) ei  minun tai lapsen tarvi herätä kunnolla ja olemme aamulla levänneitä. Luulisin että 24-aamuyön välillä on pidempi 4-5h pituinen pätkä yhtäjaksoista unta useimpina öinä ja sitten aamuyöstä taas syödään ja aamuisin usein nukutaan vielä useampi tunti putkeen. Välillä lapsi herää useammin, välillä mietin onko hän ennen aamua herännyt lainkaan. Usein hän ei syö, eli vähän käytää rintaa suussa ja jatkaa uniaan ilman että heruminen käynnistyy, välillä hän syö.

Vuoden iässä mietimme "unikoulun" pitämistä, mutta koska lapsen temperamentti on mitä on, se olisi mennyt joka tapauksessa huutamiseksi ja emme sitä miehen kanssa halunneet. Joten se jäi. Aika ajoin käy mielessä että pitäisikö jotain tehdä, usein tämä liittyy aikoihin jolloin lapsi käy huonosti nukkumaan. Esimerkiksi nyt saataan laittaa lasta nukkumaan 2h, kun hän ei vain suostu nukahtamaan. Minulle kuitenkin tissille nukuttaminen ja yöimetys ovat "helpot" ratkaisut. Enemmän voimia veisi jos lapsen herätessä ei voisikaan antaa tissiä suuhun tai yövieroitus joka tietäisi useamman viikon huonosti nukuttuja öitä. Lapsi ei kuitenkaan enää tarvitse maitoa yöllä, joten voi olla että yövieroitus on meillä kohta ajankohtainen, tai sitten ei. Aika näyttää. Lupaan kertoa jos asiassa tapahtuu muutos :) Muistutan kuitenkin että jos ajatellaan ihmislajin biologiaa on 1.5v vuotiaan lapsen rinnallakäyminen päivin ja öin täysin luonnollista, vaikka se nykykulttuurissamme ei sitä olekkaan....

Syötäväksi kasvatetut

Luin Elina Lappalaisen kirjan Syötäväksi kasvatetut - miten ruokasi eli elämänsä. Ihan äärettömän mielenkiintoinen ja mieltä avartava kirja. Pisti todellakin miettimään omia ruoka valintoja ja varmasti tulee ajan kanssa muuttamaan myös ruokailutottumuksia ja valintoja kaupassa.

Meillähän syödään ihan sekaruokaa mutta viime aikoina olen alkanut laittaa kasvisruokaa muuatmia kertoja kuussa ja vanhoissa tutuissa ruuissa olen korvannut opsan lihasta muulla proteiinin lähteellä. Voin myös myöntää etten ole hirveästi ajatellut lihan alkuperää, muutenkuin että ostan aina kotimaista. Ne vähäiset ajatukset eläinten kasvatuksesta ruuaksi muistuttavat vanhaa maataloutta jossa lehmät laiduntavat pellolla ja kanat kuopsuttelevat ulkona. Mutta eihän se ihan niinkään mene.

Tiesitkö esimerkiksi sen että suurin osa lypsylehmistä viettää lähes koko vuoden pienessä karsinassa päästään kiinni sidottuna, sen liikkuminen rajoittuu seisomasta makuulle menoon ja toisin päin. Laki takaa niille vain 60 päivää ulkoilua vuodessa. Jos taas lehmät elävät "pihatto"navetassa jossa ne pääset liikkumaan, on se tietysti parempi, mutta silloin laki ei edellytä niille yhtään ulkoilua. Tai tiedätkö että broilerin aino tehtävä on kasvaa kuukaudessa kahdenkilon painoiseksi jolloin se teurastetaan ruuaksi. Ja että broilerit elävät tuhansien yksilöiden halleissa joissa yhdellä neliömetrillä on lähes parikymmentä lintua!

Kirja on kuitenkin hyvin neutraalisti kirjoitettu ja kertoo faktat ja pohtii missä olisi ehkä parannettavaa. Kirjoittaja pohtii myös sitä että eläinten hyvintoi on myös katsojasta kiinni. Jonkun toisen mielestä eläimet voivat suomessa hyvin, koska meillä eläimet voivat pääsääntöisesti (joitan poikkeuksia lukuunottamatta siis) paremmin kuin esim. etelä-euroopassa, mutta toisten mielestä hyvinvoinnin taso ei ole missään nimessä riittävä.

Kirja kannattaa lukea ja pohtia omia valintoja. Omasta mielestäni eläimet ovat ainakin sen arvoisia että jokainen pohtisi millä oikeudella itse mässäilee lihaa oman painonsa verran vuodessa (kesimäärin 78kg lihaa/hlö vuodessa)