Synnytyskertomusta

Tästä tuleekin nyt pitkä raapustu, toivottvasti kiinnostuneet jaksaa lukea, mä en nimittäin jaksa miettiä mitä jättäisin kertomatta.

20.1

About klo. 8 heräsin siihen että pöksyyn lorahti jotain. Nousin vessaan ja totesin että vuoto oli niin etistä että eiköhän se lapsivettä ole. Alushousut oli siis kunnolla märät, mutta lakanalle asti vuotoa ei riittänyt. Toinen pikkuinen loradus tapahtui puolen päivän aikaan ja sitten ei mitään taas näkynytkään. Koko ajan toivoin että voi kun ne supistukset alkaisi, tiesin nimittäin että synnytys käynnistetään jos ei itse käynnisty veden menon jälkeen, minä kun toivoin synnytyksen luonnolista käynnistymistä. (Edellisestä illastahan mulla oli kyllä tullut kivuttomia supistuksia hyvin säännöllisesti 5-10min välein.)

Mies tuli töistä klo 15 ja lähdettiin käymään kaupassa ja kirjastossa. Tultiin kotiin kai joku 17.30 ja soitin silloin synnärille. Kätilö puhelimessa ei uskonut että kyseessä oli lapsivesi, kun sitä ei enää klo 12 jälkeen ollut tullut. Ohjasi kuitenkin tulemaan synnäriin klo 20 kun vedenmenosta oli 12h.

Synnärillä vastaanotossa odotellessa vettä sitten lurahti taas hiukan. Kätilö otti emättimestä streptokokki näytteen ja teki lapsivesitestin ja totesi että kyllä se lapsivettä on. Kalvoissa oli siis oletettavasti reikä ylempänä ja siksi vettä tuli niin vähän. Kätilö tutki kohdunsuun, tilannetta ei mulle sanonut mutta sormen sai hyvin vauvan päähän eli oisko vähän ollut edistystä aiemmista lääkärikäynneistä. Sitten otettiin tulehdusarvo ja käyrää ja toivotettiin tervetulleeksi aamulla klo 8.

21.1

Yö tuli nukuttua hyvin, kivuttomia supistuksia tuli entiseen malliin, mutta ei yhtäkään kipeää. Mies lähti aamusta vielä töihin ja minä synnärille. Ensin otettiin käyrää ja sitten sain odotella lääkärille pääsyä. Lääkäri taisi ensin ultrata, totesi että vettä on kohdussa hyvin (ei ollut ylläri kun vettä oli ulos tullut niin vähän ), vauva liikkui hyvin ja painoarvioksi sai 3,6kg. Samaa kokoa sai kätilö ja opiskelija arvioksi myös ulkotutkimuksessa. Kohdunsuu oli kaikkien yllätykseksi auki 3-4cm ja lääkäri totesi että voisin jäädä heti saliin oksitosiinitippaan ja kalvojenpuhkaisuun. (seuraavaan päiväänkään ei enää viitsinyt odottaa tulehdusriskin vuoksi) Lääkäri ja kätilö taisi nähdä mun naamasta että en oikein innostunut ajatuksesta, joten kätilö tarjosi että voisi antaa vyöhyketerapiaa aluksi. Klo 11 sainki sitten jalkakylvyn ja sen jälkeen kätilö hieroi akupisteitä jaloissa ja laittoi parit akuneulat. Tämän jälkeen lähdin vielä kotiin vähäksi aikaa. Söin ja menin nukkumaan.

Klo 14 tuli mies töistä ja alettiin valmistautua synnärille. Ei otettu vielä mitään mukaan, kun ei oltu varmoja mitkä suunnitelmat on. Klo 15 palattiin sovitusti synnärille.Kätilö otti meidät vastaan opiskelijan kanssa. Supistukset oli ennallaan (ei siis kipeitä) mutta jostain syystä säännölliset supistukset oli laitettu alkamaan klo 14.30? Kätilö oli sitä mieltä että nyt puhkaistaan kalvot synnytyksen jouduttamis mielessä ja en enää vastustanut tätä ajatusta, sovittiin että laitetaan oksitosiini vasta jos sitä tarvitaan. Klo 15.30 kätilö puhkaisi kalvot ja laittoi vauvan päähänä piuhan sydänäänten seurantaa varten. Otettiin käyrää ja mä pötköttelin sängyllä. (Oltiin siis jo synnytyshuoneessa). Mies lähti hakemaan kamppeet kotoa. Pikkuhiljaa alkoi supistukset vähän tuntumaan (synnytyskertomuksessa lukee että klo 17.20), enemmänkin selässä ja vähän tuolla nivusseudulla, ei kuitenkaan kovasti. Pomputtelin jumppapallon päällä jotta vauva painautuisi alaspäin ja luin huoneessa olleita lehtiä.

Klo 18 menin ammeeseen, koska myöhemmin en olisi sinne enää päässyt. Supistukset tuntui vähäisiltä tässä vaiheessa mutta ne tuli kuitenkin säännöllisesti 5-10min välein.Tunnin verran olin ammeessa. Amme oli aika pieni eikä siinä sanut niin hyvää asentoa kuin olisin halunnut. Vedessä ollessa supistukset tuntui kovempina, kun nousin pois tuntemukset taas vähän lieventyi. Mutta miehellekkin sanoin että pehmennetään ainakin sitten kudoksia sillä ammeessa lillumisella jos ei kivunlievityksenä toimi :) (ei sillä että olisin kivunlievitystä tässä vaiheessa vielä kaivannut.

Klo 19.15 Otettiin taas käyrää ja sain tipan käteen antibioottia varten. (lapsiveden menon vuoksi). Kohdunsuu on tässä vaiheessa 6cm auki. Supistukset tuntuu jo sen verran että mies käy säännöllisesti lämmittämässä kaurapussia mun selkään. Pomputtelen taas pallon päällä. Jossain vaiheessa käydään myös vähän kävelemässä osastolla, kun supistukset tulee mies painelee käsillä mun selkää. Klo 20 vaihtuu vuoro, uusi kätilö on mulle naamasta tuttu, vaikuttaa oikein mukavalta. Jutellaan mun toiveista ja mahdollisimman luonnollisesta synnytyksestä. Klo 20.50 Saan aqua-rakkulat (2kpl) selkään. Sattui niin helvetisti se pistäminen, mutta tehosi aika hyvin siihen selkäkipuun. Tässä vaiheessa aloin varmaan käyttää jo vähän ääntä supistusten tultua, se tuntui hyvältä. Aaa-ta huokailin, samalla hengitys pysyi rauhallisena. Tässä vaiheessa kohduu oli edelleen 6cm. Sain akupunktiota voimistamaan supistuksia ja helpottamaan oloa. Akuneulojen paikallaan olo ajan lepäilin sängyllä, mutta jo 15min jälkeen olo alkoi olla siinä aika kamala, joten piti päästä taas ylös.

Klo 21.55 kohdunsuu on 7-8cm auki. Supistukset selvästi kipeitä mutta pärjäsin ihan kivasti niiden kanssa äänenkäytöllä ja kaurapussilla selässä. Kätilö laittoin uudet aqua-rakkulat selkään. Vähän ajan päästä saan vielä uudestaan akupunktiota ja tämän jälkeen supistukset voimistui aika tuntuvasti. Ääni taisi olla jo aika kova kun supistukset tuli, mutta sain pidettyä sen aika matalana (ei mennyt kirkumiseksi). Mies on taas varmaan painellut mun selkää supistuksilla, tai pitänyt mua kädestä. Hyvin oli kyllä hengessä mukana! Klo 23.30 kohduun tilanne on sama ja vauvan pää ei vissiin kunnolla supsituksilla painunut kohdunsuulle ja se kohdunsuun reuna alkoi paksuuntua joten tässä vaiheessa laitettiin oksitosiinitippa tippumaan. (tutkimuksen ajan pitkällään olo oli muuten ihan kamalaa!) Supistukset alkoi olla myös sellaisia että tuntui että ei jaksa enää kauaa, joten pyysin ilokaasun. Sitä hönkäilinkin sitten sitten siinä sängyllä kun tuntui että selkää poltti niin paljon etten enää ylös päässyt. Ilokaasu ei tainnut juuri auttaa mutta li helpompi olla kun keskittyi siihen hönkimiseen. Ei tainnut mennä kauaa kun huomasin että välillä supsituksen tullessa keho lähti ponnistelemaan vähän. Klo 00.10 kohdunsuu olikin melkein täysin auki ja kätilö työnsi supistuksella viimeisen reunan vauvan pään taa ja sain ponnistella kun siltä tuntui. Kyljellään ponnistelin vähän, kokeilin nousta sängyn viereen seisomaan ponnistamaan, mutta tuntui että selkä ei kestänyt sitä joten kipusin takaisin sängylle.

Klo 00.30 aloin ponnistaa kunnolla, mutta supistuksilla ei tullut enää ponnistamisen tarvetta. Synnytyskertomukseenkin on laitettu että supistukset heikkenevät reilusti. Samalla alkoi myös vauvan sydänäänissä olla väähn häikkää sen verran että kone hälytteli ahkerasti. Piti alkaa ponnistaa puoli-istuvassa asennossa mikä oli alkuun aika kamala. Toinen kätilö tuli heti paikalle ja sain ponnistella jalat heidän kylkiään vasten. (lääkärillekin oli kuulemma soitettu käyrän takia, mutta oli sektiossa juuri silloin, jos olsii päässyt niin olisivat kuulemma tehneet imukupin). No minä ponnistelin niillä turkasen huonoilla ja harvoilla supistuksilla , aina supistuksen loppuun tuli pieni ponnistamisen tarve jolla sain vauvaa paremmin tulemaan, muuten mentiin pelkällä sisulla. Pää oli tulossa vähän väärässä asennossa ja jäi junnaamaan häpyluun taa pitkäksi aikaa. Toinen kätilö sitten rupesi aina ponnistuksilla tuki vauvan pyllyä ettei noussut uudestaan ja saatin se tulemaan. Lopulta lääkäri tuli sektiosta mutta sitten ei mennytkään kun kaksi supistusta ja tyttö oli vihdoin ulkona, jos ei olisi ollut niin se imukuppi olsii varmaan tehty. Vauva syntyi siis 1.28, joten aktiivisen ponnistamisen kesto oli 58min. Huh!

Kun näin vauvan niin mun ensimmäinen kysymys oli että paljonko se painaa kun näytti niin isolta. Kätilö snaoi että olisko 3.9kiloa. (No vaakahan näytti vähän enemmän eli sen 4150g). Sain tytön ihokontaktiin ja vaan ihasteltiin sitä miehen kanssa. Kumpikin taisi tirauttaa pienet itkut tässä vaiheessa. Vauva voi onneksi hyvin vaikka käyräkone olikin hälyttäännyt.

Mutta sitten alkoi se projekti istukka. Kohtu ei enää oikein supistanut ollenkaan ja istukka ei meinannut syntyä. Sain aika nopeasti supistavaa lääkettä peräpäähän ja toista suoneen ja istukkaa runnottiin sitten vatsan päältä tulemaan (oli osittain irti ja tihutti vuotoa koko ajan). Vatsa oli jo aika arka ponnistusvaiheen runnomiselta joten höngin ilokaasua samaan aikaan. Istukka syntyi onneksi lopulta kokonaisena. Vuotoa oli yhteensä 1600ml. Mies lähti vauvan kanssa pesuille ja minä pääsi tikattavaksi. (eppari piti leikata kun käyrä hälyytti). Tämän jälkeen sain vauvan takaisin kainaloon ja ruvettiin treenailemaan tissittelyä.

Verta ei tarvinnut mulle tiputtaa kun hemppari oli kuitenkin 91, suihkuunkin jaksoi mennä synnärissä sen jälkeen kun sain sitä samaa "hemohessiä" mitä ne hiihtäjätkin on doupannut :) Vähän kyllä siellä suihkussa heikotti.

Mitkä fiilikset? Hyvät vaikka kaikki ei mennytkään ihan niin kuin oli ajatellut (eikai ne koskaan mene). Oli oli kuollut pari päivää mutta mieli oli hyvä kun oli jaksanut niin hyvin. Mies tsemppasi mua ja kätilö tsemppasi tosi paljon ja niistä sain kyllä voimaa synnytyksessä. Varsinkin ponnistusvaihe oli ihan hirveä, sattui selkään koko ajan niin kamalasti ja tuntui vaan ettei jaksa, varsinkin kun pää ei pitkään aikaan liikkunut siitä häpyluun takaa. Muistan kun vaan hoin koko ajan etten jaksa ja jossain vaiheessa taisin myös laukauista sen perinteisen "mä kuolen". Olin tosi kiitollinen ihanista kätilöistä jotka oli riittävän napakoita siihen hommaan. Mutta olen siis hyvin tyytyväinen synnytykseen vaikka olihan se oikeasti ihan kamalaa!

(ps. vaikka vauva oli iso on lantiossa kuulemma hyvin tilaa. Siksi vauvakin oli tulossa vähän väärässä asennossa, tytön pääkin oli syntyessään ihan pyöreä. Toivotaan kuitenkin että ne seuraavat, jos niitä saadaan, ei kuitenkaan olisi ainakaan isompia kuin tämä.)