tiistai 8. tammikuuta 2013

Pystyyn

No nyt se seisoo, ilman tukea nimittäin. Ponkaa pystyyn joka hetki ilman tukea ja tönöttää siinä hetken. Äidiltä sydän salpautuu joka hetki. Tämähän oli odotettavissa, onhan se "vauva" kohta vuoden, mutta kun se on silti mun vauva. Seuraava etappi on se kävely. Jaiks.
Sori, ei ole kuvia tähän hätään, kun en ikinä niitä tuolta kamerasta jaksa siirtää koneelle...

5 kommenttia:

  1. Ja kohta se ei tosiaan ole enää vauva. Mihin tämä aika oikein katoaa? Onnea uudesta taidosta. Vauvamaisuus kyllä katoaa lopullisesti kunlapsi nousee pystyyn.

    VastaaPoista
  2. Onnea uudesta taidosta :) Meillä ei vielä osata nousta seisomaan ilman tukea, mutta kävellään kyllä. :D Isoveli aikanaan oli samanlainen, opetteli sen tuetta nousun vasta kävelyn oppimisen jälkeen.

    VastaaPoista
  3. Onnea! =D
    Mä jotenkin pystyn kuvittelemaan ilman kuvaakin teidän suloistakin suloisemman pimun tönöttämässä ja ihmettelemässä että mites tässä nyt ollaan.. ;)
    Voi vitsit että tää aika menee nopeaan ja nää pikkuiset kasvaa ja lähtee liikkeelle!

    VastaaPoista
  4. Onnea hienosta taidosta! Meilläkin ihan pari viikkoa sitten tuo taito opittiin. Mut on ne meidän vauvoja vielä pitkään!

    VastaaPoista
  5. Onnea uudesta taidosta! Käyhän nappaamassa haaste blogistani! :)

    VastaaPoista