maanantai 26. syyskuuta 2011

Keskiraskauden ahdistusta

Mulla on nyt pari viikkoa pyörinyt mielessä ajatuksia raskaudesta ja siitä oliko tämä nyt oikea aika, ollaanko me valmiita vanhemmiksi, mitä jos olen huono äiti, miten meidän parisuhde muuttuu? En missään nimessä ole tullut katuma päälle, mutta tällaiset asiat ovat nyt pyörineet enemmän tai vähemmän mielessä.
Onko muilla ollut vastaavia ajatuksia? Ehkä tämä on vain joku prosessi äidiksi kasvamisessa :)

Tänään tuli taas hamstrattua tavaraa kirpparilta. Metsästin nyt vauvan peiton ja makuupussin kun ei nyt sitä äitiyspakkausta oteta. Lisäksi mukaan lähti taas pino vaatteita :)

Alanis 22+6

6 kommenttia:

  1. Mä just eilen mietin ihan samoja juttuja, että mihinkä sitä nyt päänsä taas pisti. Mies oli vielä jostakin lukenut jonkun ihme uutisen, että valtaosa eroista tapahtuu lapsen synnyttyä perheeseen. :(

    Kyllähän tämä melkoinen muutos tulee olemaan ja meilläkin on jo pitkä yhteinen historia ihan vaan kahden kesken ja yhtäkkiä suhteeseen ilmestyykin kolmas osapuoli. Että jotenkin olen ollut enemmän huolissani parisuhteesta kuin siitä että minkälainen äiti musta tulee.. Eiköhän kaikki kuitenkin järjesty :)

    Siitä olen kuitenkin ihan 100% varma, että miehestä tulee maailman paras isi meidän pienelle ♥

    VastaaPoista
  2. Minä voin taas kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että kyllä - vauva perheeseen tulee aiheuttamaan kriisin, pienemmän tai suuremman. Yhtäkkiä hormonit sekoittaa äidin pään ja kaikki pyörii hetken aikaa lapsen ympärillä, sitten kun vauvasta tulee taapero - alkaa kasvatusjuttujen selvittely ja rajojen sopiminen puolison kesken. Työssäkäyvä isä joka heräilee pitkin yötä on hirvittävän väsynyt ja kaipaa omaa rauhaa ja omaa aikaa (toki äitikin, ellei edelleen imetyshormonihuuruissaan ole).

    Mutta - se menee ohi. Itellä ainakin imetyksen loputtua kuoriutui se vanha minä ja nyt tämän raskaudenkin aikana ajatukse on olleet aika erilaiset. Kakkonen ei tietenkään muuta parisuhdetta enää niin paljon kun ykkönen, mutta kyllä se lähivuosien jaksamiseen paljon vaikuttaa.

    Miettiminen ja murehtiminen silti kuuluu minusta raskauteen. Ne ajatukset ja asiat pitää käydä läpi, jotta sitten on turvallisin mielin lähdössä synnyttämään!

    VastaaPoista
  3. Ihan samanlaisia tuntemuksia täälläki on ollut ja lienevät ihan normaaleja tuntemuksia raskauden aikana kun oma minä alkaa muovautua äiti minään :)

    VastaaPoista
  4. Sulle on haaste mun blogissa. :)

    VastaaPoista
  5. Mulla on myös samanlaisia ajatuksia, vaikka odotellaankin jo toista. Tai oikeestaan mietin, että oliko tää ihan järkevää, kun jo yhdenkin kans lähtee järki. Edelleenkään en oo varma omasta sopivuudestani äitiksi, mutta kyllä tuo lapsi ihan suht normaalilta vaikuttaa, joten kaipa sitä sitten pärjäilee jollain lailla. Jokaisella on varmasti jossain vaiheessa noita ajatuksia, eiköhän ne kuulu asiaan. :)

    Mua kyllä mietityttää meidän parisuhde jatkossa, kun tuntuu että ollaan nyt jo välillä niin kireänä molemmat, niin miten sitten kun saadaan taas valvottaja... Tosin sitten mulla ehkä helpottaa, kun pääsen eroon tästä mahasta, joka ei tällä hetkellä auta asiaa ollenkaan, kun on niin kömpelö olo jatkuvasti.

    VastaaPoista
  6. Kamala, mä en ole edes omissa pohdinnoissani päässyt vielä noin pitkälle!! Oon vaan stressannut sitä auton hankintaa... ;) No siis, kuten totesin, olen tainnut purkaa tätä äidiksi tulemisen stressiä aika paljon tuohon autonhankintaan ja nyt kun tuntuu siltä, että auton hankinta onkin selvä juttu, niin kaikki stressi on kadonnut pään ympäriltä. Se, jos mikä, on kyllä outoa...

    Voisinkohan asettaa siihen 25 Thing About Me-juttuun 26-kohdan: Tavoite: huomioida rakas aviomies ja pitää huolta parisuhteesta. <3

    VastaaPoista