Täällä taas!

Huhhuh kun aika juokseen. Onkin jo aikaa viimeisestä kunnon kirjoituksesta täällä :)

No mutta kerrotaas vähäsen kuulumisia. Neiti on siis jo 1v 2kk ja huikean temperamenttinen tapaus tuntuu olevan :) Äitiinsä tullut kun leimahtaa liekkiin niin nopeasti...

Neiti kävelee jo kovaa kyytiä. Ekat askeleet tuli pari viikkoa 1v päivän jälkeen ja nyt jo ottaa juoksuaskeleita. Ulkona kengät jalassa ei suostu kävelemään vaikka onkin yritetty sitä muutaman kerran. Sisällä treenattiin kanssa kenkien kanssa mutta sitten ne vaan kiskotaan pois jalasta.

Puhetta tulee kyllä, enimmäkseen neidin omaa kieltä. ja jatkuvasti jotain pölpöttää. Mutta oikeita sanoja tulee äiti, tissi, kiitti (ruuan jälkeen), iti (isi). Na on napa ja neiti myös röhkii kovasti jos vaan näkee possun jossain :)

Neiti nukkuu nykyään yhdet päiväunet n. 11.30-12 alkaen n. 1-2h. Aamulla herätään n. klo 7 ja illalla mennään sänkyyn 18.15-18.45 ja uni tulee yleensä aika nopeasti jos annan nukahtaa rinnalle.

Ruokaa uppoaa tyttöön välillä ihan käsittämättöminä ruokia. On kumma miten 1v päivän jälkeen mun pieniruokaisesta sormiruokailijasta on tullut iso tyttö joka syö sitä samaa ruokaa kun mekin itse haarukalla! Rintaa saa silloin kun haluaa. Maitoa syökin muutaman kerran päivässä kunnolla. Useamman kerran käy kyllä tarkastamassa että äitin tissit on vielä paikalla, eli tulee kurkkimaan paidan kauluksesta sisään ja ehkä haluaa pari imuakin ottaa.

Kirjat on edelleen tytön lemppareita. Neiti aina kiikuttaa kirjan ja tulee sitten syliin/sohvalle viereen ja sitten pitää lukea :) Toinen hitti on iso pehmoporsas mitä tyttö halailee ja kantaa ympäri asuntoa. Muuten suosituimpia ovatkin kaikki ei lelut. Kauhat ja kapustat keittiöstä, pahvipurkit, äitin lompakka jne.

Hampaita on tullut kovaa kyytiä 1v päivän jälkeen. Suuhun ei saa katsoa! mutta on yritetty vilkuilla ja siellä näyttäisi olevan kaikkien 8 etuhampaan lisäksi nyt 7 poskihammasta, eli vain yksi poskihammas ja kulmahampaat enää puuttuvat. Huhuhu! Hampaiden harjaus on edelleen se inhokki numero yksi. Ne pitää pestä väkisin ja minä en siihen pysty, miehelläkään ei meinaa enää voimat riittää pidellä tyttöä. Luulen että seuraavaksi kokeillaan sähköhammasharjaa, josko tytöstä olisi edes vähän kivempi sillä harjailla hampaita. Pastillitkaan ei maistu niin pitäisi saada edes kerran päivässä noi hampaat pestyä.....

Jaa mitäs mulle sitten. Mä olen alkanut kaivata vähän töihin takaisin. Ei sillä etteikö lapsen kanssa kotona olisi mukavaa, mutta ehkä se päivittäinen aikuisten seurakin tekisi hyvää :D Tämä vuosi olisi nyt kuitenkin tarkoitus olla kotona vielä kun siihen taloudellisesti mahdollisuus on. Miehellä on opinnäytetyö viimeistelyä vaille valmis ja on myönnettävä että rankkaa on ollut kun hän on tehnyt työtä silloin kun vaan ei ole töissä ollut ja mun olo on ollut kuin yksinhuoltajalla.

Hiljaiseloa

Tänne ei juuri ilmesty mitään uutta johtuen että mä en vaan saa kirjoitetuksi mitään. Mielessä olisi kyllä asiaa muutamastakin jutusta kirjoitella (faktajuttui ja kuulumisjuttui ja sellaisia hömpänpömppäjuttui), mutta kun ajatukset ei vaan pukeudu sanoiksi.

Sen lisäksi meillä on menossa joku "en suostu nukkumaan" vaihe mikä tarkoittaa että mun aika koneella on käytännössä aika olematonta.

Mutta lupaan palata kun ajatus juoksee selvemmin ja lapsi antaa luvan :)

Eipä mulle sen kummempaa kerrottavaa kuin se että tästä mammasta tuli rouva viime perjantaina. Meillä oli aika pienimuotoiset häät. Käräjäoikeudessa vihkiminen ja sitten vähän syömistä ja kahvittelua meillä kotona. Mutta tässä sitä nyt ollaan, aviossa :D

Kuvia en sen enempää hääjuhlista rupea tänne laittamaan.

 

Ulkoilua

Koska mä en päässyt ikinä sinuiksi ostamani kantoponchon kanssa on meidän ulkonaliinailut olleet aika olemattomia näin talven aikana. Olin ajatellut että takin päälle sitominen on niin vaikeaa etten viitsi edes yrittää ja lapselle ei enää sopivia töppösiä ja kenkiä sille ei saa jalkaan ja ja ja.....

No otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin ne töppöset. Eikö tullut aika södet!

Päällä fleece ja sisällä villavuori. Kun jalkaan laittaa vielä huovutetut töppöset tuonne alle, niin ei luulisi palelevan pikku varpaiden.

No tänään sitten päätin että nyt mennään sinne ulos. Ja sidoin lapsen takin päälle. Eikä se ollut niin hankalaa kuin kuvitteli. Hankalaa, mutta ei ylivoimaista. Harjoitus varmaan auttaa tähän hommaan. Suurin ongelma oli haalarin liukkaus  ja liina meinasi koko ajan sitoessa karata pyllyn alta.

Ja sitten me mentiin. Sen verran huonoksi sidonta jäi että se alkoi toista hartiaa painaa ja lenkki jäi vain 20min pituiseksi, mutta ensi kerralla sitten pidempi. Ja mulla tuli turkasen kuuma, ensi kerralla itselle riittää fleecetakki päälle kun tuo villaliina lämmittää sen verran mukavasti :)

Pimu 1v

No vihdoin niitä pimun kuulumisia. 1v juhlia vietettiin jo pari viikkoa sitten ja kyllä tosiaan huomaa että talossa on taapero eikä vauva. Ei neiti kyllä kovin vauvamainen ole pitkään aikaan enää ollut kun touhotus on niin kova :)

1v neuvolassa mitat oli 12,710kg ja 77.5cm. Neiti on siis ensimmäisen vuoden aikana kasvanut 8,5kg ja 28.5cm on siinä kasvua kyllikseen!

Neiti on kova liikkumaan, eteenpäin mennään kontaten, karhukävellen tai polvikävellen, jonka neiti on juuri oppinut. Hän osaa myös kiivetä sohvalle tms. ja laskeutua sieltä itsenäisesti jalat edellä. Hän osaa nousta tuetta seisomaan ja seistä ilman tukea. Ilman tukea ei vielä kävellä, mutta tuolit ja ja sohvapöytä saa kyytiä kun neiti niitä työntää kävellessään.

Puheenymmärrys on ihan käsittämätöntä. Tuntuu niiin ihmeelliseltä huomata mitä kaikkea pinei jo ymmärtää vaikka ulos ei vielä tule paljoa. Kunnolla ja tarkoituksella käytetään äitiä ja tissiä (tai välillä titti) ja nyt olen pari kertaa kuullut ruuan jälkeen tiitti (kiitti). Neiti höpöttelee kovasti koko ajan ja jos hiljaista tulee kannattaa äitin heti käydä tarkistamassa mitä kiinnostavaa on neiti löytänyt/laittanut suuhunsa.

Viimeksi mainitsin (kai?) että neiti tykkää lukea paljon, nyt kirjat ovat jääneet hiukan syrjään ja kaikki hankkaamis, paukutus jutut on nyt in. Mitä kovempi ääni sen parempi. Neidillä on lasten xylofoni mitä hän tykkää soitella, tai sitten hän vaan hakkaa palikoilla kaikkea tai soittaa marakassia tms.

Ruoka maistuu hyvin, mutta niin maistuu myös rinta. Neiti pääasiassa sormiruokailee samaa ruokaa meidän kanssa. Puuroa syödessä olen tarjoillut hänelle lusikkaa myös omaan käteen, mutta pimu yleensä viskoo sitä vain lattialle eikä ole kiinnostunut harjoittelemaan syömistä. Rinnalla käydään päiväaikaan n.4-5 kertaa.

Yöt on vähän rauhoittuneet, parhaimmillaan ollaan menty yhdellä yöheräämisellä, välillä enemmän. Nyt on kaksi poskihammasta tullut ylös ja alas ilmeisesti tulossa lisää, mutta yllättävän vähän ne on tuntuneet öihin vaikuttavan. Se mikä niihin vaikuttaa olisi kiva saada selville. yöt kun poikkeaa toisistaan niin paljon.

Mutta eipä muuta tähän hätään :)

5 syytä valita kantoreppu rintarepun sijaan.

Kantorepun ja rintarepun erottaa aika helposti toisistaan. Kantorepulla saa kantaa vain kasvot kantajaan, eli lasta ei voi laittaa kasvot menosuuntaan. Rintarepuissa on yleensä mahdollista kantaa kumminkin päin. Rintarepuissa lapselle on eräänlainen "pussi" mihin lapsi laitetaan, eli lapsen ja kantajan välissä on kangas/pehmuste. Kantoreppu on suorakaiteen muotoinen kangas, mistä lähtee olkaimet ja vyö. Kantoreppu merkkejä on ainakin manduca, tula, kinderpack, wompat, ergo ja patapum.

1. Lapsen ergonomia

Vauvan selkäranka on luonnostaan hiukan pyöreä, eikä siinä ole samanlaisia mutkia kuin aikuisella. Kantoreppu tukee tätä selän pyöreyttä koska sen kyydissä lapsi istuu sammakkoasennossa, samaan asentoon lapsi asettuu luontevasti myös syliin nostaessa. Lapsen peppu on siis hiukan alempana kuin polvitaipeet ja reppu tukee lasta polvitaipeesta polvitaipeeseen.

Rintarepuissa vauvan selkä suoristuu koska jalat roikkuvat alaspäin.Tämä aiheuttaa myös kovaa painetta nivusiin, sillä vauvan koko paino nivusilla. Uusimmissa malleissa vauvan asento on jo hiukan parempi kun kannetaan kasvot kantajaan, mutta silloinkin selkä suoristuu usein liikaa vrt. lapsen luonnolliseen asentoon.

Kuva täältä. Kuva on kärjistetty, mutta siinä näkee hyvin reppujen eron. Vaikka kuvassa isolla lapsella kantoreppu ei enää ulotu aivan polvitaipeisiin asti on asento silti mukavamman näköinen.

2. Läheisyys

Kantorepuissa ei lapsen ja äidin väliin tulee mitään vaan kehot ovat toisiaan vasten, lisäksi lapsi näkee äidin koko ajan. Pienelle vauvalle ero äidin fyysisestä kontaktista ja se että äitiä ei edes näe (naama menosuuntaan kantaminen) aiheuttaa stressiä.
Rintarepuissa (naamamenosuuntaan kannettuna) lapsi ei näe äitiään eikä fyysistä kontaktia äitiin ole. Myöskään äiti ei näe lapsen reaktioita ympäristöön. Lapsi ei myöskään voi kääntää päätään pois viriketulvalta joka tulee kannettaessa kasvot menosuuntaan. Kantorepussa lapsi voi katsella maailman menoa sivuille, mutta tarvittaessa kääntää pään äidin rintaa vasten.


3. Äidin ergonomia

Kantoreput ovat suunniteltu ergonomisiksi myös kantajalle. Rintarepuissa kannettavan paino ei jakaudu tasaisesti vaan paino tulee kantajan harteille. Kantorepussa vauva on tiiviisti kantajaa vasten eikä "hölsky", tämä vähentää painon tunnetta.  Kantorepulla jaksaa kantaa myös isompia lapsia useita tunteja ilman että se tuntuu juuri missään. Mitä painavampi ja isompi lapsi on, selässä kanto on  ergonomisempaa.

4. Kanto-aika

Rintarepuilla ei yleensä kanneta kovinkaan suuria vauvoja tai kovinkaan pitkään. Koska reppu ei ole kovin ergonominen kantajalle niin repulla ei yksinkertaisesti kykene kantamaan kovin pitkään. Toislaata tämä onkin lapsen etu, sillä lapsenkaan asento ei ole repussa kovin mukava. Lapsen kasvaessa rintareppu jää nopeasti pieneksi, käyttämättä koska se painaa. Kantoreppu on pitkä-ikäisempi ja sillä voi kantaa kevyesti painavampaa/vanhempaakin lasta. Selkäpuolella voi helposti kantaa lasta vaikka kouluikään asti (tähän tosin tarvitsee jo isomman kantorepun). Omalla kokemuksella voin sanoa että voin kantaa omaa lähes 13kg lastani etupuolella helposti ainakin tunnin, ilman että se tuntuu kropassa yhtään. Selkäpuolella en ole edes kokeillut kuinka pitkään jaksaisin kantaa, kun ei ole tarvetta kantaa niin pitkään :D


5. Hinta

Monesti ajatellaan että hinta kysymys on nimenomaan rintareppujen etu, niitä kun saa käytettynä jopa 10 eurolla. Uutena niiden hinnat pyörivät samoissa lukemissa kuin kantoreppujenkin, eli 100 tuntumassa. Uutena ostetusta rintarepusta ei kuitenkaan saa kuin murto-osan takaisin kun sen myy. Kantoreppu on varmempi sijoitus. Mallista riippuen käytetystä repusta saa takaisin n.60-90% ostohinnasta. Kantoreppuja (erityisesti manducoita) pyörii nyt myös hyvin käytettynä, jolloin satsaus ei tunnu ehkä niin isolta kuin uutta ostaessa.

Lapsi ei viihdy kantorepussa?

Liian usein näkyy myynnissä "pari kertaa kokeiltuja" kantoreppuja joissa "lapsi ei viihtynyt". Ei kannatta lopettaa kokeilua parin kerran jälkeen. Usein menee hetki ennenkuin vanhempi oppii repun säätämisen ja saa sen puettua nopeammin päälle, lapsi monesti hermostuu pukemisvaiheessa mutta nauttii kuitenkin reppu kyydistä.  Ensimmäisillä kerroilla lapsen asento voi myös jäädä hiukan huonoksi, tähänkin auttaa harjoittelu. Lapsi myös voi vain hiukan protestoida uutta tilannetta, mutta tottuu kyllä uuteen kyytimuotoon. Katso vaikka meidän ekat kokemukset http://tuleva-aiti.blogspot.fi/2012/03/kantoreppu-asiaa.html nopeasti lapsi kuitenkin huomasi että kyydissä on kivaa.

Jotkut väittävät että lapsi ei viihdy repussa koska ei näe ympäriinsä. Tämä ei pidä paikkaansa. Vaikka lapsi on kasvot kantajaan hän voi katselle sivuilleen. Kun lapsi kasvaa vanhemmaksi hän voi siirtyä selän puolelle. Normaalikokoisella miehellä tai naisella peruskokoisen repun saa asetettua selkään niin että lapsi näkee maailmaa olan yli. Pienikokoisella kantajalla tämä voi olla haastavampaa mutta ainakin wompat-reppuja saa erikseen tilattua lyhemmillä olkaimilla joilloin ylempänä kantaminen onnistuu hyvin. Toki kun lapsi kasvaa hän automaattisesti näkee paremmin selkäkannossa.

Reppu ei tunnu hyvältä?

Ihmiset ovat eri mallisia. Joskus vain jokin reppu malli ei välttämättä sovi. Onneksi vaihtoehtoja löytyy. Repuissa on myös eroja säätöjen tms. kanssa. Voi olla että toista reppua on helpompi kiristellä kuin toista.

Lapsi kasvaa?

Jossain vaiheessa reppu voi käydä pieneksi. Useilla valmistajilla on mallistossa taaperoreppuja joita voi alkaa käyttää lapsen ollessa 1-3 vuotias. Isompaan reppuun voi siirtyä kun tuntuu että lapsi alkaa olla iso vauva koon reppuun. Pientä lasta voi tosin kantaa jopa 3 vuotiaaksi pienellä kantorepulla. Vauvan malli vaikuttaa kovasti. Toisin kuin yleensä ajatellaan kantoreppu on isommalle lapselle ja kantajalle mukavampi kuin kantorinkka. Kantorinkassa lapsen asento ei usein ole myöskään kovin hyvä ja esim vaellukselle tms. on isompi kantoreppu mukavampi kummallekin.

Meidän imetys

Neitin yksivuotispäivä lähenee kovaa vauhtia. Se sai mut pohtimaan imetystä, meidän imetystä nimenomaan. (Meidän imetytaipaleesta olen aiemmin kirjoitellut täällä ja täällä.) Suomessahan suositellaan imetystä vuoden ikään, joten on ihan asiallinen aika käsitellä tätä asiaa.

Paljon kaikkea on mahtunut tähän ensimmäiseen vuoteen vauvan kanssa, mutta imettäessä on vietetty aikaa tunti jos toinenkin. Jos laskettaisiin vaikka että olen imettänyt joka päivä 8 kertaa ja imetys on kestänyt 10min kerrallaan. Joskus kauemmin joskus vähemmän. Tällä laskukaavalla olen imettänyt vauvavuoden aikana 486 tuntia. (luulen kyllä että todellinen luku on isompi). Joten voi sanoa että mulla on jo kokemusta imettämisestä ;)

Pääasiassa imetys on ollut mukavaa. Niitä ei niin mukavia juttuja ovat olleet:
- Ensimmäiset 1,5kk imetystä nänni verillä. Järkyttävän tuskallista.
- Rintatulehdus tytön ollessa 8 (vai 9)kk vanha
- Nännin pureminen aina kun on tullut uusia hampaita. Ihan haavoillehan ne meni.
- Haahuilu/pöllöily-vaihe. Eli kun rinta pysyy suussa yhden imaisun verran ja sitten pää kääntyy katselmaan maailmaan jne.
-Maidon suihkuaminen joka paikkaan, erityisesti pöllöilyvaihe yhdistettynä suihkutisseihin ja imetykseen jossain muualla kun kotona aiheuttti aika kaoottisen tilanteen...

No ei noihin sen enempään. Koska kukaan (ihan oikeasti ei varmaan kukaan) välty ongelmilta (pieniltä tai isoilta). Ihan oikeesti, jos jollain on ollut koko imetysaika ihanaa auvoa ja mikään ei ole ollut hankalaa/vaikeaa/kivuliasta/aiheuttanut pelkoa/stressiä/ahdistusta tms. niin huikkaa ihmeessä!

Tällä hetkellä pimu syö päivisin rintaa ehkä 4-6 kertaa. Vähän riippu. Jos ollaan jossain menossa en  yleensä edes tarjoa rintaa koska ei sitä kuitenkaan huoli. Kiinteitä menee nykyään sen verran että ne ilmeisesti veden kanssa tyydyttää nälkää sen verran että pärjää jos ollaan jossain menossa. Silloin kyllä yleensä iltaisin ehkä vähän enemmän imee maitoa kun normaalisti. Iltaisin nukahtaa rinnalle, edelleen, mutta mä en koe tätä ongelmaksi, joten asialle ei ole mitään tehty. Öisin heräilee useasti, välillä vähemmän. Ei vaadi maitoa mutta imee kyllä nänniä että saisi unen uudestaan. Jos söisi tuttia niin luulen että sitä suuhun laittamalla menisi yö ilman tissiä. Mitään vieroitusasiaa ei ole suunnitelmissa ainakaan vielä, sillä mä en ole väsynyt enkä edelleenkään haluaisi huudattaa lasta uneen. En vaan mitenkään kykenisi sellaista kuuntelemaan ja en kyllä haluakkaan huudattaa, vaikka tiedän että jos lapsi mun sylissä huutaisi niin sen psyyke siitä tuskin kärsisi.

Kuten mainitsin että kiinteitä menee hyvin nykyään. Sormiruokailua edelleen jatketaan, iltapuuro menee syöttäen. Olen silloin tällöin tarjonnut lusikkaa/haarukka tytölle, mutta ei se ole niistä oikein kiinnostunut. Mutta mikäs kiire se on aterimilla syömään kun sorminkin se ruoka sinne suuhun menee.. Ihna pari päivää nyt tytöllä on ollut ruokahalu tosi hyvä. Ruokaa on mennyt oikeastaan kaikki mitä on tarjottu ja minä olen ollut tästä ihmeissäni, iloinen, mutta silti ihmeissäni. Meni se tätäkin ennen vaihtelevasti ihan hyvin, sen verran etten ollut huolissanin ravinteiden saannista, mutta määrä ei kyllä päätä huimannut. Joskus ei suuhun mennyt kuin pari hernettä. Rinnan syöntiä ei ole tässä puolenvuoden aikana vähentänyt paljoakaan, maitomäärä on kyllä pikkuisen vähentynyt, sillä enää harvoin rinta pakkautuu täyteen. Maitoallaergian vuoksi en ole vielä tarjonnut mitään maitotuotteita lapselle, mutta koska pimu saa omaa maitoani ei hän niitä tarvitsekkaan.

Koska pimu pärjää ilman rintaa päivisin useamman tunnin voin jo mennä asioille yksin miehen jäädessä kotiin tytön kanssa. Ei silti tule käytyä oikein missään, ei ole kyllä ollut hirveästi tarvetta. Kirppareilla on mukavampi käydä yksin joten huomenna ajattelinkin käydä vähän kirppistelemässä. Iltamenoja ei tietenkään voi olla kun neiti nukahtaa tissille, eli isi ei meillä nukuta. Mutta ehtii sitä myöhemminkin. Voi sitä kotonakin ottaa lasin punaviiniä neidin mentyä nukkumaan. Onhan tämä imetys ollut hyvin sitovaa, varsinkin kun neiti ei ikinä sitä pulloa huolinut ja oma-aika on ollut aika lailla kadoksissa. Hyvin yllättynyt olenkin ollut siitä miten vähän sitä on kaivannutkaan. Mulle riittä hyvin se että saan omaa aikaa kotona, ommella/lukea/neuloa/katsoa joku sarja telkkarista rauhassa, miehen leikkiessä/ulkoillessa tytön kanssa.

 Juu ja meillä siis edelleen jatketaan. Lapselle on tissi edelleen selvästi tärkeä, eikä mulla ole mikään kiire päästä imetyksestä eroon.

Pystyyn

No nyt se seisoo, ilman tukea nimittäin. Ponkaa pystyyn joka hetki ilman tukea ja tönöttää siinä hetken. Äidiltä sydän salpautuu joka hetki. Tämähän oli odotettavissa, onhan se "vauva" kohta vuoden, mutta kun se on silti mun vauva. Seuraava etappi on se kävely. Jaiks.
Sori, ei ole kuvia tähän hätään, kun en ikinä niitä tuolta kamerasta jaksa siirtää koneelle...

muutama sana tavarasta

Minä ja mieheni ollaan ostettu pimulle tosi vähän leluja. Muutama kirja on ostettu ja vauva-aikana pari sellaista klipsillä rattaisiin/kaukaloon kiinnitettänää helistintä ja yhden purulelun. Kirpparilta on tullut myös pari kirjaa ostettua. Itse olen askarrelut parit huopakuvat ja huopakehyksisen peilin. Lelukoriin on myös eksynyt isoista puuhelmistä tehtyjä kaulakoruja.

Mummot on valitettavasti olleet aktiivisempia. Mun äiti on ostellut kirpparilta leluja esim. brion pellen ja palikkalaatikon (näitä toivottiinkin). Miehen äiti on ostanut tollaisen muoviastiaston jossa on joku 50 osaa. Tästä en ollut yhtään innostunut, varsinkin kun toi sen meille ihan muuten vaan, hän on muutenkin halunnut paapoa tyttöä tuomalla aina jotain kun nähdään, mistä olen vähän näreissäni. eiköhän se lapsi rakasta mummoaan ihan ilman roinaakin.Mun sisaruksilta on peritty myös jotain leluja ja useammalla lapsella kiertänyt taaperokärry tuli meille. sitten sieltä sun täältä kertynyttä roinaa.

No joka tapauksessa meillä on tavaraa ihan liikaa, vaikka siis oiekasti ei olekkaan paljoa. Mutta kun eihän nuo lapset (ainakin kaikki jotka minä tiedän) tarvi leluja kun ne leikkii kuitenkin kaikella muulla. Pimu myös lukee paljon eli meidän n.10 kirjaa ei riitää mihinkään kun ne luetaan joka päivä monta kertaa.

Mun äiti tietää ja miehen siskolle ja äitille olen yrittänyt muistuttaa että ei turhia tavaroita haluta ja arvostetaan itsetehtyä ja kirjoja. Olinkin iloisesti yllättynyt kun joulupaketista paljastui pimulle itsetehty lorupussi ja mollamaija (miehen äiti), kirja (miehen sisko), pulkka (mun äiti, tätä toivottiin) ja meiltä pimu sai pari kirjaa. Ihanaa, toivottavasti joulut pysyy kurissa jatkossakin. Toivottavasti tuo anoppini vaan malttaisi olla kantamatta tavaraa meille niin paljon niin saatasiin ehkä pidettyä kurissa tavaramäärä.

11 kuukatiskuulumiset!

Pimu täytti 1kk tuossa ennen joulua. Ihan huikeaa, kohta on jo 1v bileet! Käytiin eilen hakemassa neuvolasta toinen influenssarokote ja käytin pimun samalla vaa'alla (koska 8kk-10kk välillä oli tullut vaan se 60g painoa) no nyt painoa näytti tulleen kuukaudessa parisataa grammaa (punnasin body ja vaippa päällä, siksi arvio) eli hyvin tullut :)

Mitään suurempia harppauksia ei kehityksessä ole tullut. Tukea vasten käveleminen on vahvistunut, pimu nousee polviseisontaan ja seisomaan ilman tukea, mutta ei juuri seiso ilman tukea kuin pieniä hetkiä. Juttelee kovasti mutta selviä sanoja ei vielä tule. Ymmärtää ainakin sanat tule, ei, napa, varpaat, tissi, maitoa, nenä, suu.

Mitäs mulle kuuluu sitten? Tuntuu että tämä vauvavuosi on mennyt tosi nopeasti. Ei kuitenkaan ole tullut mitään vauvakuumetta, päinvastoin. Toistaiseksi ei suunnitelmissa ole pimulle sisarusta. Kierukka pitäisi asentaa vuoden alussa. Kuukautiset ei tosin ole alkaneet mulla vielä, mutta sillä ei ilmeisesti ole niin väliä kun on synnyttänyt? Omaan kehoon en ole kovin tyytyväinen ja itseasiassa ensimmäistä kertaa elämässä en viihdy omassa kropassani. Paino on pudonnut sen verran alas että olen kuin luuranko vaikka paino onkin kuitenkin normaalinrajoissa. Vähemmän taas häiritsee vatsanahan velttous, vatsalihasten uupuminen ja tissien riippuminen :D Mutta kyllä nekin aika ajoin häiritsee, onneksi mies jaksaa muistuttaa että hyvältä minä edelleen näytän <3

Minun töihin paluusta on juteltu moneen kertaa ja toistaiseksi mennään suunnitelmalla että olen vielä ensi vuoden kotona tytön kanssa. Ja sitten täytyy miettiä mitä työtä teen, sillä tuntuu turhan haastavalta ajatukselta että sekä minä että meis tehtäisiin kolmivuorotyötä. Eli yritän saada päivätyötä esim polilta tai sitten ositettua työaikaa. Jos teidän perheessä kumpikin vanhempi tekee vuorotyötä niin kuulisin mielellään arjen kokemuksista!