Neitin yksivuotispäivä lähenee kovaa vauhtia. Se sai mut pohtimaan imetystä, meidän imetystä nimenomaan. (Meidän imetytaipaleesta olen aiemmin kirjoitellut täällä ja täällä.) Suomessahan suositellaan imetystä vuoden ikään, joten on ihan asiallinen aika käsitellä tätä asiaa.
Paljon kaikkea on mahtunut tähän ensimmäiseen vuoteen vauvan kanssa, mutta imettäessä on vietetty aikaa tunti jos toinenkin. Jos laskettaisiin vaikka että olen imettänyt joka päivä 8 kertaa ja imetys on kestänyt 10min kerrallaan. Joskus kauemmin joskus vähemmän. Tällä laskukaavalla olen imettänyt vauvavuoden aikana 486 tuntia. (luulen kyllä että todellinen luku on isompi). Joten voi sanoa että mulla on jo kokemusta imettämisestä ;)
Pääasiassa imetys on ollut mukavaa. Niitä ei niin mukavia juttuja ovat olleet:
- Ensimmäiset 1,5kk imetystä nänni verillä. Järkyttävän tuskallista.
- Rintatulehdus tytön ollessa 8 (vai 9)kk vanha
- Nännin pureminen aina kun on tullut uusia hampaita. Ihan haavoillehan ne meni.
- Haahuilu/pöllöily-vaihe. Eli kun rinta pysyy suussa yhden imaisun verran ja sitten pää kääntyy katselmaan maailmaan jne.
-Maidon suihkuaminen joka paikkaan, erityisesti pöllöilyvaihe yhdistettynä suihkutisseihin ja imetykseen jossain muualla kun kotona aiheuttti aika kaoottisen tilanteen...
No ei noihin sen enempään. Koska kukaan (ihan oikeasti ei varmaan kukaan) välty ongelmilta (pieniltä tai isoilta). Ihan oikeesti, jos jollain on ollut koko imetysaika ihanaa auvoa ja mikään ei ole ollut hankalaa/vaikeaa/kivuliasta/aiheuttanut pelkoa/stressiä/ahdistusta tms. niin huikkaa ihmeessä!
Tällä hetkellä pimu syö päivisin rintaa ehkä 4-6 kertaa. Vähän riippu. Jos ollaan jossain menossa en yleensä edes tarjoa rintaa koska ei sitä kuitenkaan huoli. Kiinteitä menee nykyään sen verran että ne ilmeisesti veden kanssa tyydyttää nälkää sen verran että pärjää jos ollaan jossain menossa. Silloin kyllä yleensä iltaisin ehkä vähän enemmän imee maitoa kun normaalisti. Iltaisin nukahtaa rinnalle, edelleen, mutta mä en koe tätä ongelmaksi, joten asialle ei ole mitään tehty. Öisin heräilee useasti, välillä vähemmän. Ei vaadi maitoa mutta imee kyllä nänniä että saisi unen uudestaan. Jos söisi tuttia niin luulen että sitä suuhun laittamalla menisi yö ilman tissiä. Mitään vieroitusasiaa ei ole suunnitelmissa ainakaan vielä, sillä mä en ole väsynyt enkä edelleenkään haluaisi huudattaa lasta uneen. En vaan mitenkään kykenisi sellaista kuuntelemaan ja en kyllä haluakkaan huudattaa, vaikka tiedän että jos lapsi mun sylissä huutaisi niin sen psyyke siitä tuskin kärsisi.
Kuten mainitsin että kiinteitä menee hyvin nykyään. Sormiruokailua edelleen jatketaan, iltapuuro menee syöttäen. Olen silloin tällöin tarjonnut lusikkaa/haarukka tytölle, mutta ei se ole niistä oikein kiinnostunut. Mutta mikäs kiire se on aterimilla syömään kun sorminkin se ruoka sinne suuhun menee.. Ihna pari päivää nyt tytöllä on ollut ruokahalu tosi hyvä. Ruokaa on mennyt oikeastaan kaikki mitä on tarjottu ja minä olen ollut tästä ihmeissäni, iloinen, mutta silti ihmeissäni. Meni se tätäkin ennen vaihtelevasti ihan hyvin, sen verran etten ollut huolissanin ravinteiden saannista, mutta määrä ei kyllä päätä huimannut. Joskus ei suuhun mennyt kuin pari hernettä. Rinnan syöntiä ei ole tässä puolenvuoden aikana vähentänyt paljoakaan, maitomäärä on kyllä pikkuisen vähentynyt, sillä enää harvoin rinta pakkautuu täyteen. Maitoallaergian vuoksi en ole vielä tarjonnut mitään maitotuotteita lapselle, mutta koska pimu saa omaa maitoani ei hän niitä tarvitsekkaan.
Koska pimu pärjää ilman rintaa päivisin useamman tunnin voin jo mennä asioille yksin miehen jäädessä kotiin tytön kanssa. Ei silti tule käytyä oikein missään, ei ole kyllä ollut hirveästi tarvetta. Kirppareilla on mukavampi käydä yksin joten huomenna ajattelinkin käydä vähän kirppistelemässä. Iltamenoja ei tietenkään voi olla kun neiti nukahtaa tissille, eli isi ei meillä nukuta. Mutta ehtii sitä myöhemminkin. Voi sitä kotonakin ottaa lasin punaviiniä neidin mentyä nukkumaan. Onhan tämä imetys ollut hyvin sitovaa, varsinkin kun neiti ei ikinä sitä pulloa huolinut ja oma-aika on ollut aika lailla kadoksissa. Hyvin yllättynyt olenkin ollut siitä miten vähän sitä on kaivannutkaan. Mulle riittä hyvin se että saan omaa aikaa kotona, ommella/lukea/neuloa/katsoa joku sarja telkkarista rauhassa, miehen leikkiessä/ulkoillessa tytön kanssa.
Juu ja meillä siis edelleen jatketaan. Lapselle on tissi edelleen selvästi tärkeä, eikä mulla ole mikään kiire päästä imetyksestä eroon.
E on vähän muuttanut jo nukahtamisrutiiniaan. Yleensä se nukahtaa niin, et ensin imetän makuultaan sängyllä, sit se irrottaa ite ja joko on mun rinnan päällä mahaltaan tai sitten kiipeilee aikansa mun vatsan päällä ja könyää johonkin itselleen suotuisaan asentoon mihin sammuu :D
VastaaPoistaEn kans koe vielä olevan lopettamisen aika. Ja miks olis teilläkään, jos jaksatte ja voitte hyvin jne :)
Meillä on muuten sama mutta vaikka pimu kuinka hakisi unta siinä mun kainalossa niin lopulta se jatkaa uudestaan rinnalle ja nukahtaa siihen :)
PoistaMeillä imeskellään enää kerran päivässä. En itse tarjoa enää, eikä Onni juuri pyydä, joten saa iltatissin ja se on siinä. Se iltarutiini tuntuu olevan vielä niin tärkeä, että siitä ei olla vielä luopumassa. Onni ei nukahda tissille, vaan laittaa yleensä itse tutin suuhun sen merkiksi, että on tissitellyt tarpeeksi ja sitten menee omaan sänkyyn nukahtamaan. Yösyötöthän me lopetettiin kokonaan joku aika sitten, kun olin itse niin zombi koko ajan ja koin sen epäreiluksi isompaa lasta kohtaan. (Ja itseäni!)
VastaaPoistaMuuten meillä imetys on kyllä ollut todella ongelmatonta. Ehkä ainoa ongelma on ollut yöheräilyt, jotka ei sinänsä kyllä taida liittyä imetykseen. Kai. Mutta kieltämättä välillä on aiheuttanut ahdistusta se, että Onni oli välillä niin kamalan kiinni tississä, että se repi mun paidan kaula-aukkoa koko ajan. Toisaalta sekin liittyi paljon eroahdistukseen, mutta ehkä jos se olis ollut pullolapsi, niin ei olis ollut tuota paidan repimistä sentään. :D
Toi paidan repiminen on tuttua!! :D
PoistaMeilläkin syödään jotain 3-5 kertaa päivässä ja sitte yleensä syötän kyllä yöllä unisen kerra mun aloitteestani (kun menen ite nukkumaan) ja 1-2 kertaa yleensä tytön aloitteesta. Alkaa siis kitisemään/itkemään yöllä. Tutti voisi auttaa mutta mä tykkään imettää enemmän:)
VastaaPoistaKyllä se tavallaan tuntuu haikealta, että voi olla jopa 6 tuntia helposti ilman rintaa eikä edes kaipaa. Olen antanut nyt ruoan kanssa hieman luomumaitoa (ei siis omaani, vaan luomulehmän;) juomaksi, mutta kakka muuttuu heti sinappiseksi ja kestovaippailijana inhottaa pestä niitä sinappikakkoja vaipasta.... en tiedä kuuluuko kakan olla tommosta, mutta niin se oli veljelläkin - yök!
Joka tapauksessa minusta tuntuu, että aika on meiltä loppumassa. Olisi ihana ollut imettää taaperoksi asti, mutta tämä selkeästi on nyt vähentynyt ja vähentynyt joten uskon että Saana vieroittaa itsensä lopulta. Joonaksen imetystä aikanaan jatkoin vähän tuputtamalla muistaakseni 16 kk ikään. Hirveän haikea olo jo nyt. Mutta olen huomannut, et mun sydämeen mahtuu vielä kolmas lapsi niin ei ole ihan lopullista.
Musta on niin suloista, kun meillä on jo jonkun aikaa lapsonen osannut sanoa, kun haluaa rinnalle.
VastaaPoista"Mammoo" kuuluu ekana, kun päiväunilta herätään ja päivän aikana, kun rinnalle haluaa.
Ja yölläkin herää vielä pari kertaa yleensä ja silloinkin kuuluu unensekainen "mammoo" vierestä. <3
Hei, mun blogistani muuten löytyy sinulle haaste! Ei ihan vauva-aiheinen mutta joskus kiva muutakin:)
VastaaPoista