5 syytä valita kantoreppu rintarepun sijaan.

Kantorepun ja rintarepun erottaa aika helposti toisistaan. Kantorepulla saa kantaa vain kasvot kantajaan, eli lasta ei voi laittaa kasvot menosuuntaan. Rintarepuissa on yleensä mahdollista kantaa kumminkin päin. Rintarepuissa lapselle on eräänlainen "pussi" mihin lapsi laitetaan, eli lapsen ja kantajan välissä on kangas/pehmuste. Kantoreppu on suorakaiteen muotoinen kangas, mistä lähtee olkaimet ja vyö. Kantoreppu merkkejä on ainakin manduca, tula, kinderpack, wompat, ergo ja patapum.

1. Lapsen ergonomia

Vauvan selkäranka on luonnostaan hiukan pyöreä, eikä siinä ole samanlaisia mutkia kuin aikuisella. Kantoreppu tukee tätä selän pyöreyttä koska sen kyydissä lapsi istuu sammakkoasennossa, samaan asentoon lapsi asettuu luontevasti myös syliin nostaessa. Lapsen peppu on siis hiukan alempana kuin polvitaipeet ja reppu tukee lasta polvitaipeesta polvitaipeeseen.

Rintarepuissa vauvan selkä suoristuu koska jalat roikkuvat alaspäin.Tämä aiheuttaa myös kovaa painetta nivusiin, sillä vauvan koko paino nivusilla. Uusimmissa malleissa vauvan asento on jo hiukan parempi kun kannetaan kasvot kantajaan, mutta silloinkin selkä suoristuu usein liikaa vrt. lapsen luonnolliseen asentoon.

Kuva täältä. Kuva on kärjistetty, mutta siinä näkee hyvin reppujen eron. Vaikka kuvassa isolla lapsella kantoreppu ei enää ulotu aivan polvitaipeisiin asti on asento silti mukavamman näköinen.

2. Läheisyys

Kantorepuissa ei lapsen ja äidin väliin tulee mitään vaan kehot ovat toisiaan vasten, lisäksi lapsi näkee äidin koko ajan. Pienelle vauvalle ero äidin fyysisestä kontaktista ja se että äitiä ei edes näe (naama menosuuntaan kantaminen) aiheuttaa stressiä.
Rintarepuissa (naamamenosuuntaan kannettuna) lapsi ei näe äitiään eikä fyysistä kontaktia äitiin ole. Myöskään äiti ei näe lapsen reaktioita ympäristöön. Lapsi ei myöskään voi kääntää päätään pois viriketulvalta joka tulee kannettaessa kasvot menosuuntaan. Kantorepussa lapsi voi katsella maailman menoa sivuille, mutta tarvittaessa kääntää pään äidin rintaa vasten.


3. Äidin ergonomia

Kantoreput ovat suunniteltu ergonomisiksi myös kantajalle. Rintarepuissa kannettavan paino ei jakaudu tasaisesti vaan paino tulee kantajan harteille. Kantorepussa vauva on tiiviisti kantajaa vasten eikä "hölsky", tämä vähentää painon tunnetta.  Kantorepulla jaksaa kantaa myös isompia lapsia useita tunteja ilman että se tuntuu juuri missään. Mitä painavampi ja isompi lapsi on, selässä kanto on  ergonomisempaa.

4. Kanto-aika

Rintarepuilla ei yleensä kanneta kovinkaan suuria vauvoja tai kovinkaan pitkään. Koska reppu ei ole kovin ergonominen kantajalle niin repulla ei yksinkertaisesti kykene kantamaan kovin pitkään. Toislaata tämä onkin lapsen etu, sillä lapsenkaan asento ei ole repussa kovin mukava. Lapsen kasvaessa rintareppu jää nopeasti pieneksi, käyttämättä koska se painaa. Kantoreppu on pitkä-ikäisempi ja sillä voi kantaa kevyesti painavampaa/vanhempaakin lasta. Selkäpuolella voi helposti kantaa lasta vaikka kouluikään asti (tähän tosin tarvitsee jo isomman kantorepun). Omalla kokemuksella voin sanoa että voin kantaa omaa lähes 13kg lastani etupuolella helposti ainakin tunnin, ilman että se tuntuu kropassa yhtään. Selkäpuolella en ole edes kokeillut kuinka pitkään jaksaisin kantaa, kun ei ole tarvetta kantaa niin pitkään :D


5. Hinta

Monesti ajatellaan että hinta kysymys on nimenomaan rintareppujen etu, niitä kun saa käytettynä jopa 10 eurolla. Uutena niiden hinnat pyörivät samoissa lukemissa kuin kantoreppujenkin, eli 100 tuntumassa. Uutena ostetusta rintarepusta ei kuitenkaan saa kuin murto-osan takaisin kun sen myy. Kantoreppu on varmempi sijoitus. Mallista riippuen käytetystä repusta saa takaisin n.60-90% ostohinnasta. Kantoreppuja (erityisesti manducoita) pyörii nyt myös hyvin käytettynä, jolloin satsaus ei tunnu ehkä niin isolta kuin uutta ostaessa.

Lapsi ei viihdy kantorepussa?

Liian usein näkyy myynnissä "pari kertaa kokeiltuja" kantoreppuja joissa "lapsi ei viihtynyt". Ei kannatta lopettaa kokeilua parin kerran jälkeen. Usein menee hetki ennenkuin vanhempi oppii repun säätämisen ja saa sen puettua nopeammin päälle, lapsi monesti hermostuu pukemisvaiheessa mutta nauttii kuitenkin reppu kyydistä.  Ensimmäisillä kerroilla lapsen asento voi myös jäädä hiukan huonoksi, tähänkin auttaa harjoittelu. Lapsi myös voi vain hiukan protestoida uutta tilannetta, mutta tottuu kyllä uuteen kyytimuotoon. Katso vaikka meidän ekat kokemukset http://tuleva-aiti.blogspot.fi/2012/03/kantoreppu-asiaa.html nopeasti lapsi kuitenkin huomasi että kyydissä on kivaa.

Jotkut väittävät että lapsi ei viihdy repussa koska ei näe ympäriinsä. Tämä ei pidä paikkaansa. Vaikka lapsi on kasvot kantajaan hän voi katselle sivuilleen. Kun lapsi kasvaa vanhemmaksi hän voi siirtyä selän puolelle. Normaalikokoisella miehellä tai naisella peruskokoisen repun saa asetettua selkään niin että lapsi näkee maailmaa olan yli. Pienikokoisella kantajalla tämä voi olla haastavampaa mutta ainakin wompat-reppuja saa erikseen tilattua lyhemmillä olkaimilla joilloin ylempänä kantaminen onnistuu hyvin. Toki kun lapsi kasvaa hän automaattisesti näkee paremmin selkäkannossa.

Reppu ei tunnu hyvältä?

Ihmiset ovat eri mallisia. Joskus vain jokin reppu malli ei välttämättä sovi. Onneksi vaihtoehtoja löytyy. Repuissa on myös eroja säätöjen tms. kanssa. Voi olla että toista reppua on helpompi kiristellä kuin toista.

Lapsi kasvaa?

Jossain vaiheessa reppu voi käydä pieneksi. Useilla valmistajilla on mallistossa taaperoreppuja joita voi alkaa käyttää lapsen ollessa 1-3 vuotias. Isompaan reppuun voi siirtyä kun tuntuu että lapsi alkaa olla iso vauva koon reppuun. Pientä lasta voi tosin kantaa jopa 3 vuotiaaksi pienellä kantorepulla. Vauvan malli vaikuttaa kovasti. Toisin kuin yleensä ajatellaan kantoreppu on isommalle lapselle ja kantajalle mukavampi kuin kantorinkka. Kantorinkassa lapsen asento ei usein ole myöskään kovin hyvä ja esim vaellukselle tms. on isompi kantoreppu mukavampi kummallekin.

Meidän imetys

Neitin yksivuotispäivä lähenee kovaa vauhtia. Se sai mut pohtimaan imetystä, meidän imetystä nimenomaan. (Meidän imetytaipaleesta olen aiemmin kirjoitellut täällä ja täällä.) Suomessahan suositellaan imetystä vuoden ikään, joten on ihan asiallinen aika käsitellä tätä asiaa.

Paljon kaikkea on mahtunut tähän ensimmäiseen vuoteen vauvan kanssa, mutta imettäessä on vietetty aikaa tunti jos toinenkin. Jos laskettaisiin vaikka että olen imettänyt joka päivä 8 kertaa ja imetys on kestänyt 10min kerrallaan. Joskus kauemmin joskus vähemmän. Tällä laskukaavalla olen imettänyt vauvavuoden aikana 486 tuntia. (luulen kyllä että todellinen luku on isompi). Joten voi sanoa että mulla on jo kokemusta imettämisestä ;)

Pääasiassa imetys on ollut mukavaa. Niitä ei niin mukavia juttuja ovat olleet:
- Ensimmäiset 1,5kk imetystä nänni verillä. Järkyttävän tuskallista.
- Rintatulehdus tytön ollessa 8 (vai 9)kk vanha
- Nännin pureminen aina kun on tullut uusia hampaita. Ihan haavoillehan ne meni.
- Haahuilu/pöllöily-vaihe. Eli kun rinta pysyy suussa yhden imaisun verran ja sitten pää kääntyy katselmaan maailmaan jne.
-Maidon suihkuaminen joka paikkaan, erityisesti pöllöilyvaihe yhdistettynä suihkutisseihin ja imetykseen jossain muualla kun kotona aiheuttti aika kaoottisen tilanteen...

No ei noihin sen enempään. Koska kukaan (ihan oikeasti ei varmaan kukaan) välty ongelmilta (pieniltä tai isoilta). Ihan oikeesti, jos jollain on ollut koko imetysaika ihanaa auvoa ja mikään ei ole ollut hankalaa/vaikeaa/kivuliasta/aiheuttanut pelkoa/stressiä/ahdistusta tms. niin huikkaa ihmeessä!

Tällä hetkellä pimu syö päivisin rintaa ehkä 4-6 kertaa. Vähän riippu. Jos ollaan jossain menossa en  yleensä edes tarjoa rintaa koska ei sitä kuitenkaan huoli. Kiinteitä menee nykyään sen verran että ne ilmeisesti veden kanssa tyydyttää nälkää sen verran että pärjää jos ollaan jossain menossa. Silloin kyllä yleensä iltaisin ehkä vähän enemmän imee maitoa kun normaalisti. Iltaisin nukahtaa rinnalle, edelleen, mutta mä en koe tätä ongelmaksi, joten asialle ei ole mitään tehty. Öisin heräilee useasti, välillä vähemmän. Ei vaadi maitoa mutta imee kyllä nänniä että saisi unen uudestaan. Jos söisi tuttia niin luulen että sitä suuhun laittamalla menisi yö ilman tissiä. Mitään vieroitusasiaa ei ole suunnitelmissa ainakaan vielä, sillä mä en ole väsynyt enkä edelleenkään haluaisi huudattaa lasta uneen. En vaan mitenkään kykenisi sellaista kuuntelemaan ja en kyllä haluakkaan huudattaa, vaikka tiedän että jos lapsi mun sylissä huutaisi niin sen psyyke siitä tuskin kärsisi.

Kuten mainitsin että kiinteitä menee hyvin nykyään. Sormiruokailua edelleen jatketaan, iltapuuro menee syöttäen. Olen silloin tällöin tarjonnut lusikkaa/haarukka tytölle, mutta ei se ole niistä oikein kiinnostunut. Mutta mikäs kiire se on aterimilla syömään kun sorminkin se ruoka sinne suuhun menee.. Ihna pari päivää nyt tytöllä on ollut ruokahalu tosi hyvä. Ruokaa on mennyt oikeastaan kaikki mitä on tarjottu ja minä olen ollut tästä ihmeissäni, iloinen, mutta silti ihmeissäni. Meni se tätäkin ennen vaihtelevasti ihan hyvin, sen verran etten ollut huolissanin ravinteiden saannista, mutta määrä ei kyllä päätä huimannut. Joskus ei suuhun mennyt kuin pari hernettä. Rinnan syöntiä ei ole tässä puolenvuoden aikana vähentänyt paljoakaan, maitomäärä on kyllä pikkuisen vähentynyt, sillä enää harvoin rinta pakkautuu täyteen. Maitoallaergian vuoksi en ole vielä tarjonnut mitään maitotuotteita lapselle, mutta koska pimu saa omaa maitoani ei hän niitä tarvitsekkaan.

Koska pimu pärjää ilman rintaa päivisin useamman tunnin voin jo mennä asioille yksin miehen jäädessä kotiin tytön kanssa. Ei silti tule käytyä oikein missään, ei ole kyllä ollut hirveästi tarvetta. Kirppareilla on mukavampi käydä yksin joten huomenna ajattelinkin käydä vähän kirppistelemässä. Iltamenoja ei tietenkään voi olla kun neiti nukahtaa tissille, eli isi ei meillä nukuta. Mutta ehtii sitä myöhemminkin. Voi sitä kotonakin ottaa lasin punaviiniä neidin mentyä nukkumaan. Onhan tämä imetys ollut hyvin sitovaa, varsinkin kun neiti ei ikinä sitä pulloa huolinut ja oma-aika on ollut aika lailla kadoksissa. Hyvin yllättynyt olenkin ollut siitä miten vähän sitä on kaivannutkaan. Mulle riittä hyvin se että saan omaa aikaa kotona, ommella/lukea/neuloa/katsoa joku sarja telkkarista rauhassa, miehen leikkiessä/ulkoillessa tytön kanssa.

 Juu ja meillä siis edelleen jatketaan. Lapselle on tissi edelleen selvästi tärkeä, eikä mulla ole mikään kiire päästä imetyksestä eroon.

Pystyyn

No nyt se seisoo, ilman tukea nimittäin. Ponkaa pystyyn joka hetki ilman tukea ja tönöttää siinä hetken. Äidiltä sydän salpautuu joka hetki. Tämähän oli odotettavissa, onhan se "vauva" kohta vuoden, mutta kun se on silti mun vauva. Seuraava etappi on se kävely. Jaiks.
Sori, ei ole kuvia tähän hätään, kun en ikinä niitä tuolta kamerasta jaksa siirtää koneelle...