sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Mikä yllätti äitiydessä ja vauva-arjessa?

No nyt on 8kk äitiyttä takana, ja ajattelin tänne vähän pohdiskella mikä on minut etukäteen yllättänyt. Ystävilleni on syntynyt lapsia ja nuorin sisarukseni on minua 20v nuorempi joten hoitokokemusta on sieltäkin. Tietenkään Äiti en ole koskaan ollut, mutta olen nähnyt paljon äitiyttä. Etukäteen ajattelin siis ettei mikään minua yllätä. Voi kuinka väärässä olinkaan.

Rakkauden tunne. Se on niin suuri ja kaikkivoipainen. Ei sitä voi etukäteen kuvitella. Ei mitenkään. Sitä oikein pakahtuu kaikesta rakkaudesta tuota pientä kohtaan. <3 En kokenut rakkautta samantien kun vauva syntyi, mutta se kasvoi koko ajan kun tutustuimme...

Parisuhde. Myönnän, mulla ei riitä mielenkiinto enää miehelle niin paljon, rakastan tietysti, mutta vauva on kaikessa etusijalla. En olisi uskonut että tärkeintä miehessä ensimmäisten kuukausien aikana on se että käy hän käy kaupassa ja siivoa jne. Mutta uskon että se tästä vielä muuttuu kunhan lapsi vähän kasvaa....

Asenteiden muutos. Kovasti raskaana ollessa kerroin kaikille että palaan töihin kun mies jää isäkuukaudelle. Hah, miten väärässä olinkaan. Enhän minä voi hylätä lastani jolle toistaiseki äiti on kaikista tärkein) Menen töihin siis varmaan kun neiti on 2kk.

Blogia lukeneet on ehkä huomanneetkin että olen aikalailla luonnonmukaisten arvojen kannattaja, mutta vauvan synnyttyä on minusta kehkeytynyt entisestään luomumpi. Ihan huomaamatta vauva on kaikessa etusijalla ja meillä eletään lapsentahtisesti aikalailla joka asiassa.Vauva on vauva niin vähän aikaa että minusta on täysin oikein että silloin vanhemmat joustavat, ei vauva.

Ajan kuluminen Kaikki sanovat aina että vauva on vauva niin lyhyen aikaa ja se kasvaa nopeasti, nauti nyt. Tämä on niin totta, aika kuluu ihan huimaa vauhtia. Lapsi kasvaa ja kehittyy niin nopeasti ensimmäisen vuoden aikana ettei meinaa pysyä perässä. Nauttikaa siis oikeasti. Ei tarvi olla supermutsi ja tehdä kaikkea ja harrastaa jne. vauvan kanssa. Minä suosittelen kotoilupäiviä verkkareissa vauvan kassa touhuten. Katsella miten se touhuaa, kommunikoi ja elehtii.

(Väsymys) eniten yllätti se miten hyvin oikeasti väsymyksen kanssa pärjää. Se etten ole nukkunut 5h pidempään sitten viime vuoden toukokuun (koko raskauden piti käydä 2kertaa yössä vessassa). Useimmiten nukun 1-2h pätkissä. Nykyään 3h putkeen on luksusta. Silti jaksaa porskuttaa, useimmiten. Eniten väsymys tuntuu aloitekyvyttömyytenä ja ärtyvyytenä. Miehelle tulee kiukuteltua pikku asioistakin...

Aivotoiminnan loppuminen. Ihan oikeasti on totta kun joku kertoo imetys(tai raskaus)dementiasta. sanat ei muistu mieleen, sovitut menot unohtuu, kaikki muukin unohtuu, kirjoittamistaito on mulla kadonnut ihan täysin. Yksi päivä keitin kananmunia ja meinasin rikkoa ne munat sinne veteen, yksi päivä taas hoidin kainalot kuntoon hoitoaineella, vaikka sitä piti laittaa päähän. No ainakin miehellä on hauskaa... Ilmeisesti tämän tarkoituksena on että äiti keskittyy huolehtimaan vain vauvastaan...

Oma aika. Mulla ei ole ollut tarvetta olla erossa lapsesta, joten en ole ollut. Kerran käytiin miehen kanssa kahdestaan 2h ostoksilla kun anoppi huolehti (nukkuvasta) lapsesta ja kerran kävin kirpparilla kun neiti oli isän kanssa kotona. Siinä se. Kyllä mä ajattelin että isä on sitten kotona lapsen kanssa ja mä aina käyn humputelemassakin viimeistään kesällä, no enpä käynyt.

Myös kotona oma aika on välillä vähissä, mitä isommaksi lapsi kasvaa niin sitä vähemmän on aikaa esim neuloa/lukea tms. Vauvana oli hyvin aikaa tehdä vaikka mitä kun vauva nukkui päivästä niin paljon, nykyään unta on niin vähän että omaa aikaa on oikeastaan silloin kun vauva touhuaa isän kanssa.

Sellaista tuli äkkiseltään mieleen. Miksä muut on yllättänyt?


22 kommenttia:

  1. Ihan samoja ajatuksia, mitä mulla on jo molempien kohdalla ollut. Tosin mä karkasin töihin esikoisen ollessa 7 kk (olin luvannut isälle että hän saa jäädä kotiin, pakko pitää lupaus). Väsymyksestä piti sanoa, että tänään jo toisen kerran autossa olin tökkäämässä tuttia esikoisen suuhun "äiti, älä laita mulle tuttia" hän parahti:)

    Musta on ihanaa, että sä uskallat kirjottaa nää tuntemukset julkisesti. Blogimaailmassa tuntuu olevan aika paljonkin semmosta ilmassa että korostetaan nimenomaan noita päinvastaisia asioita ikäänkuin tasa-arvon tms. nimissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan nyt sitten koko perhe kotona isäkuukauden ajan. Ihan mukavaa sekin :)

      Poista
    2. Mekin pidettiin koko perhe lomaa isäkk:n ajan ja mukavaa. :)

      Poista
    3. Joo tämän kakkosen kohdalla ollaan koko perhe kotona myös. Haluaisin silti, että isä saisi olla lasten kanssa myös kahdestaan ilman että olen itse siinä komentelemassa ja sähläämässä välissä (siksipä ravaankin kosmetologeilla ja kuntosalilla nyt koko kuukauden). Hankalaa toteuttaa kyllä, jos imettää suositusten mukaan:/ Ton esikoisen kohdalla tein osittain etätöitä joten sulkeuduin työhuoneeseen ja tulin ulos vain imettämään. Ja parina päivänä kävin töissä lypsykoneen kanssa.

      Poista
    4. Joo minäkin olen luvannut kyllä jättää tytön miehen kanssa välillä kotiin kaksin :)

      Poista
  2. Mä oon nyt tehny sitä mun toisen koulutuksen opparia, ja siis oikeesti ku hävettää puhuu sen ohjaajan kans ku jään jumittaa johonki yhteen sanaan, ku ei vaan tuu kielen päälle! Meijän poika yhes vaihees jo nukku vähän paremmin, mut nyt yöt on taas sitä 2h välein heräämistä. Et ei kai se kovin ihme oo, jos ei järki juokse enää entiseen tahtiin :D alan epäillä, onkohan se koskaan juossutkaan.

    Voih, onko toi didymoksen phau(?)? Se on mun ehdoton kuolaamiskohde, mutta en oo löytäny sopivassa värissä sopivaan hintaan :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on tää Pfau, pellavainen, väri on Garnet. Mulla olisi myynnissä värjätty puuvillainen jos kiinnostaa... https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10151179179538120&set=oa.272682072836291&type=1&theater

      Poista
    2. niin ja mäki olin eka suunnitellu, et tammikuussa jo vois mennä kouluu, mut jätin suosiol syksyyn ku poika ois sit 1v8kk. joitain iltoja olis tarkotus kyl tehä kaupalla (4h vuorot), mut tuntuu et ehkä niitäki ois parempi oottaa ku tää pää ei ihan niin laho ois. Tää on menny nyt takapakkia nukkumisen kans, 1-2h välein heräilee eikä päivälläkään nuku edes liikkuvassa vaunussa puolta tuntia pidempään.

      Palaan siihen liina-asiaan seuraavien (meinasin kirjottaa äp-rahojen, mut ne loppuu jo!) khtukien aikaan, jos se on sulla viel sillon. Enhän mä nyt joulukuuhun asti voi odottaa :D

      Poista
    3. Kuulosta ihan samalta kun meidän yöt. Oon ymmärtänyt että eroahdistus aiheuttaa heräilyt useimmiten tässä vaiheessa kun vauva ahdistuu jo nukkumisen tuomasta erosta!

      Poista
    4. Työhomma ratkes sillä, etten saanutkaan siirtoa tänne uuteen asuinkaupunkiin... Ollaan nyt sitten kotona vaan ihan reilusti :) En jaksa alkaa miettii hoitsuhommia, kun tuntuu niin pitkältä ajalta ku viimeks tehny, vaik opintopisteet riittäis kyl keikkailuun.

      Ihan randomilla viime yö meillä meni yllättävästi! Poika nukkumaan 21, heräs 21.30, seuraavan kerran joskus 02, sitten 06.45 kun mies oli herännyt töihin lähtemään, ja sitten 10!! Aivan omituista, mutta ihanaa :D Tosin näin ite painajaisia, ja heräilin niiden takia. Mutta, nyt se on taas päikkäreillä. Otan kyllä ilolla vastaan tämmöiset yöt tulevaisuudessakin.

      Poista
  3. Samoja ajatuksia täälläkin. Ja joo, se järki ei todellakaan luista, tulee tehtyä kaikenmoisia kummallisuuksia :)

    Koitin käydä kuukausi sitten vähän "ulkona tuulettumassa" vaan kotiin oli pakko päästä mahdollisimman pian ja huomasin, että mistään en ole todellakaan jäänyt paitsi kun en enää baareissa hillu, vaikka eipä sitä sen puoliin tullut ennenkään paljon harrastettua...

    Todella antoisaa aikaa varmasti luvassa teille kaikille kun saatte viettää kunnolla aikaa yhdessä sen ikäkuukauden ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. enköhän mä sitten tänne raportoi meidän laatuperheajasta :)

      Poista
  4. Sehän on ihanaa, että pääsette kaikki olemaan yhdessä kotona isäkuukauden ajan. :)

    Ja kyllä mä myös ehdottomasti allekirjoitan useimmat noista sinun kirjoittamistasi jutuista - oikeastaan kaikki! Itse olen eniten ehkä yllättynyt siitä, kuinka vähän kaipaan "omaa aikaa" (minulle riittää useinmiten jaettu vastaa ts. isä hoitaa vaikka lapsen iltapesut ja puuron syöttämisen minun vaikka lukiessa). Ekä oisi koskaan uskonut, että selviän näin monta kuukautta alle 8h yöunilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama minulla, oma aika on vaikka sitä kun meis vastaa lapsesta parin tunnin ajan ja mulla on aikaa tehdä mitä haluan

      Poista
  5. Mua ei nyt toisen aikaan oo yllättänyt juuri mikään. Ehkä se, kuinka helposti tuo pieni sujahti meidän perheeseen. Ekan aikaan yllätti just se, miten ihmeen hyvin sitä jaksaa kun on nukkunut tunnin pätkissä. Tosin pahimpaan heräilyaikaan muistan, että olin valmis tekemään melkein mitä vain, että vauva nukkuis, kun olin itse ihan koomassa.

    Minä oon miettinyt tuon oman ajan vähän toisinkin päin. Haluan, että mies saa ottaa välillä harteilleen molemmat pojat ilman, että minä oon sanomassa miten asiat pitää tehdä. Ja vaikka en sanoiskaan, niin se kysyis ja haluan että se löytää itselleen parhaat tavat hoitaa meidän yhteisiä lapsia. Eihän sen oman ajan tarvi olla mitään baarissa hillumista, minä käyn kuntosalilla ja puutyökurssilla. Mulle se oma aika on kyllä myös tärkeä henkireikä, en jaksais olla poikien kans kotona, jos en koskaan irrottais itseäni arjesta.

    Mulle mies on muuttunut toisen lapsen myötä entistä tärkeämmäksi. Ei vähiten siksi, että se on mun lasten isä, vaan muutenkin. Oon pitänyt kyllä tärkeänä hoitaa parisuhdetta, vaikka ei aina jaksaiskaan, kun esikoisen vauva-aikana tuntui että ollaan aivan eron partaalla, kun olin itse niin puolikuollut väsymyksestä (ja kivusta, kun selkä oli hajalla). Vaikka ei kauheesti kiinnostaiskaan, niin kannattaa pitää siitä parisuhteesta huolta ennen kuin on toisilleen ihan vieraita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi en ole itse kaivannutkaan sen erikoisemmin omaa aikaa, mutta viime aikoina kun lapsi on selvästi kiinnittynyt muhun enemmän niin oma aika on mulle jo sitä että mies menee sen kanssa leikkimään vaikka toiseen huoneeseen niin vauva ei koko ajan tule nykimään mun lahjetta :)

      Poista
  6. Minä olen tosi yllättynyt siitä, että näinkin väsyneenä pystyy monen hengen taloutta suht järkevästi pyörittämään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeen toimintakykyinen sitä on kaikesta univelasta huolimatta!

      Poista
  7. Ihan samoja ajatuksia täälläkin, voisi olla aivan mun ajatuksia :) Meillä siis poika kuukauden teidän tyttöä nuorempia. Ainoana erona se, että nyt syksyn tullen mulla on harrastus kahdesti viikossa, jotta isä ja poika saavat kahdenkeskistä aikaa ja mä en ole siinä häseltämässä vieressä ja mies ei pääse multa varmistelemaan pojan hoitoon liittyviä asioita, koska osaa se itsekin hoitaa pojan tosi hienosti ilman mun neuvoja :) Ja toinen harrastuskerta sattuu hyvin pojan nukkumaanmenoaikaan (siis illalla) niin mäkin olen joutunut luovuttamaan yhden illan viikosta miehelle pojan nukuttamiseen (tai ei sitä kyllä tarvitse pahemmin nukutella, mutta itsellä oli pitkään se, että en uskaltanut olla pois kotoa silloin kun poika menee nukkumaan tai antaa jonkun muun laittaa yöunille).

    -Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että pääset harrastamaan. mä jurui lupasin että mies pääsee kokeilemaan nukuttamista kun jää viettämään isäkuukautta meidän kanssa kotiin :D

      Poista
  8. Mut on yllättänyt 10 vuoden äitiyden aikana se, miten omiin lapsiin voi oikeasti kyllästyä. Että tulee hetkiä, kun lasten jatkuva tarpeiden tulva aiheuttaa fyysistä pahoinvointia. Minun psyykeni ei kestänyt suuritarpeista vauvaa, uuvuin ja ehkä masennuinkin. Ei sen niin pitänyt mennä, mun piti olla äiti, jolle lapset on aina etusijalla. Mutta ei, minä en vaan pysty siihen, minä tarvitsen tilaa itselleni. Minä nautin koko ajan siitä, kun lapset kasvavat, vielä ei ole tullut haikeutta siitä, miten jokin ikäkausi on mennyt liian nopeasti. Ihanaa, kun nuorempikin osaa laittaa turvavyön kiinni autossa ja ottaa itse vettä janoonsa. Vielä kun oppisi hoitamaan iltakaverien hankinnan ja kengännauhojen sitomisen, niin alettaisiin olla voiton puolella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, negatiiviset tunteet on mutkin yllättänyt (jo nyt). Välillä on vaan niin kyllästynyt kitinään ja siihen kun toinen tarvitsee sinua joka hetki että tarvisi tauon. ne nyt menee ohi yhtä nopeasti kun on tullutkin.

      Poista